Jälkeä Tuusulassa

Kävin tekemässä pitkästä aikaa jäljet Skipperille ja Kayalle. Kayalle merkkasin koko jäljen, n. 100m, aika suora ja kepit puolessa välissä ja lopussa. Nyt kun näin missä jälki kulki oli helppo seurata miten tarkasti Kaya oli jäljen päällä. Aika hyvin meni, silloin tällöin kävi tarkastamassa jäljen ulkopuolella. En olisi huomannut ensimmäistä keppiä, mutta Kaya kääntyi ympäri ja alkoi selvästi haistella ja hakea. Siinä vaiheessa aloin kehua. Ei nostanut keppiä, mutta edistystä on, että reagoi ja selvästi ilmaisi! Ei olisi millään malttanut jäädä leikkimään kepillä. Viimeinen osuus mentiin hyvin jäljellä, mutta meni surutta kepin yli. Koska jälki loppui pysäytin Kayan, riittää, ja näytin keppiä ja jäätiin leikkimään. Lelu mukana. Lisää keppitreeniä!

Skipper jäljesti hyvin puoleen väliin, oli tarkka, ei liikaa vauhtia ja nosti keppejä. Puolessa välissä jälkeä tallatessani ohitseni juoksi kaksi koiraa. Tässä kohden Skipper harhautui, en auttanut, tosin en ihan tarkkaan muistanut missä jälki menikään. Mutta siis eksytiin reitiltä ja palattiin autoon ilman palkkaa. Täytyy alkaa tehdä Skipperille suunniteltuja harhoja.

Kayan loppuveryttely 😊

https://youtu.be/1lwsauj344k

Kayalle jälki Maantiekylässä

Jes, Kaya ilmaisi kepit! Maantiekylässä lenkkiseuraa odotellessa tein Kayalle n. 50m pitkän jäljen, jossa loiva kaarros. Kepit taas puolessa välissä ja lopussa. Piti tehdä tämä seuraava jälki pellolle, mutta ajattelin kuitenkin käyttää odotusajan hyväksi. Vettä satoi ja jälki sai vanheta sen aikaa, kun käytiin lenkillä. Alku oli taas vähän sähläystä ennen kuin Kaya pääsi juonesta kiinni ja keskittyi. Oli edelleen vähän epätarkkaa menoa, mutta hienointa oli, että kepin kohdalla alkoi pyöriä ja etsiä. Ei ottanut keppiä suuhun, mutta kosketti nenällä. Sama juttu vikalla kepillä. Nyt näyttää siltä, että kepeille on alkanut tulla merkitystä!

Fore ja Skipper pääsivät vielä esineruutuun illan hämärtyessä ja nousihan sieltä esineet.

Jälkeä Petikossa

Eija teki Kayalle n. 50m pitkän jäljen pellolle ja minä Skipperille metsään. Ensimmäinen vieraan tekemä jälki Kayalle. Oli ensin ihan ihmeissään, ei meinannut millään ymmärtää mitä oltiin tekemässä. Haisteli ympäriinsä ja kuunteli tiellä liikkuvia. Lopulta laittoi nenän maahan ja otti jäljestä kiinni. Ryntäsi vähän matkaa ja pysähtyi taas katselemaan ympärille. Odotin vain ja päästiin taas jatkamaan. Ensimmäinen keppi oli puolessa välissä, tultiin ihan kepin kohdalle ja aloin kehua. Kaya ei välttämättä olisi itse keppiä nostanut. Oltiin siis kuitenkin jäljellä. Leikittiin hetki kepillä. Kepin jälken työskentely parani, nenä pysyi maassa ja itsekin muistin hillitä menoa. Jälki loppui keppiin, mutta Kaya oli n. puoli metriä jäljen sivussa. Ilmeisesti tuuli otti jäljen hajun sinne. Paikallisti kuitenkin kepin ja aloitettiin leikki. Jatkettiin leikkimistä lelulla. Ihan hienosti meni alkuvaikeuksien jälkeen. Täytyy varmaan tehdä seuraavakin jälki pellolle, jotta tarkkuutta saisi lisää.

Skipperillä oli vaikea aloitus. Olin kävellyt kävelytietä edestakaisin, josta piti lähettää janalle. Joka suunnasta tuli siis mun hajua. Skipper lähtikin ensin takajäljelle, odottelin ja annoin etsiä. Päästiin matkaan, alku oli täynnä puunrunkojen ylitystä ja ryteikköä, mutta Skipper selvitti hienosti. Kaksi ekaa keppiä nousi helposti. Sen jälkeen sitten eksytiin. Lähti ihan omille teille, nenä maassa eli jotain hajua se seurasi, muttei suinkaan minun. Päädytiin tielle, jonne sitten lopetin. Toivottavasti oppi tästä jotain ja seuraavalla kerralla tarkempi, jäi Cesar purkki saamatta.

Lopuksi koirat pääsi metsään juoksemaan. Kauhea ralli alkoi. Varsinkin Kaya ja Cher juoksivat ihan hulluna. Kaya sai ainakin purettua ylimääräiset mehut. On kyllä erittäin energinen ja vilkas tapaus!

Jälkeä Maantiekylässä

Sanna teki aika haastavan jäljen Skipperille; polun reunaa pitkin, hiekkakuopan ylitys ja maaston vaihteluja. Ei päästy ihan loppuun asti, mutta opettavaista koiran lukua. Oltiin pyöritty jo aika pitkään ja oltiin selvästi hukassa. Skipper alkoi yhtäkkiä kiskoa eteenpäin ja minä yritin harata vastaan. Skipper piti päänsä ja nappasi kepin. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Kayalle sain keppien opetukseen hyvän vinkin, tehtiin keppiympyrä. Nappasi heti kepin suuhun, jolla sitten leikittiin. Keppi pois ja odotin, että jatkaa etsintää. Ensin istui ja ihmetteli, mutta kärsivällisyys on aika lyhyttä vielä, joten lähti pian liikkeelle. Nostettiin vielä kaksi keppiä. Alkoi selvästi päästä jyvälle mitä tässä haettiin. 

Kayalle jälki Nuuksiossa

Mukana Milo ja Nemo. Tein n. 50m jäljen pellolle, nameja n. joka toisella askeleella ja lopussa keppi. Jälki meni polun yli. Kaya jätti kaikki namit syömättä ja rynnisti eteenpäin. Polun ylityksessä joutui vähän hakemaan jälkeä uudelleen. Lopussa oleva keppi mentiin myös yli ja nappasi sen sijaan vieressä pystyssä olevan. Lopuksi leikittiin kepillä ja lelulla. Ensi kerralla ei nameja!!

Kallvik jälkeä

Kävin Kallvikissa tekemässä Kayalle jäljen. Tein alkuun pienen namiruudun, mutta itse jäljelle laitoin vain ehkä joka viidennelle askelelle namin. Pituutta jäljellä oli n. 40 m, kun vastaan tuli polku ja lopetin siihen. Kaya söi nyt hyvin alun namit ja näytti siltä, että söisi myös jäljellä olevat. Mutta n. 10 metrin jälkeen söi enää satunnaisesti ja viimeisten 10 m aikana ei yhtään. Loppupalkkakin meinasi jäädä syömättä. Ensi kerralla täytyy yrittää himmata vauhtia ja loppupalkaksi lelu.

Taas jälkeä, Maantiekylässä

Tein Kayalle metsään n. 50 m jäljen, jolla paljon nameja. Suurin osa nameista jäi syömättä, mutta pysyttiin aika hyvin jäljen päällä muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta. Vauhtia on aika paljon, sitä saa hillitä. Selvästi idea siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja tykkää kovasti!

Skipper pääsi tekemään esineitä, kolme. Alueella oli pentujen nameja, joka vähän häiritsi työskentelyä, mutta kaikki esineet löytyi ja intoa piisasi!

Jälkeä Sipoossa

Skipper tehnyt pääosin 400-500m jälkeä. Nyt päätettiin tehdä pidempi ja Pipsa tallasi n. 650m pitkän jäljen, jolla kuusi keppiä. Vaihdettiin myös Mustin kanssa puolia eli Skipperin jälki nyt metsässä vastapäätä autoja. Jana meni hyvin, tosin tiekin ohjasi suoraa linjaa. Vauhti oli kova heti alusta alkaen lämpimästä illasta huolimatta, kovempi kuin vähään aikaan. Välillä minun piti ottaa juoksuaskelia. Vauhdista huolimatta keppejä nousi. N. 500m kohdalla vauhti alkoi hidastua, ihmettelikö matkan pituutta vai alkoiko väsyttää. Samoihin aikoihin lähti nenän edestä lintu lentoon, joka ehkä harhautti ajatuksia. Viides keppi jäi. Kuudes löytyikin sitten taas helposti. Todella hienosti meni, tyytyväinen 😊Seuraavilla kerroilla pituutta, ehkä ristiin menevä jälki tms. haastetta.

Kayalle tein metsään n. 20m pitkän namijäljen. Kaya ei paljon nameista välittänyt ja jälki oli aivan liian lyhyt, suoritettu hetkessä. Ensi kerralla pituutta ainakin 50m ja jotain parempaa namia.

JK1 Skipper, Tampere

Kolmas kerta toden sanoo, JK1 Skipper !!! Tuomari Virve Köppä, yhteispisteet 270.

Kello soi puoli kuusi, pimeää, kova tuuli, vettä tihutti. Ja nokka kohti Tamperetta. Kokoontuminen 8.30 maastossa. Meillä oli kolmas jälki, maasto näytti kivalta, ei ryteikköä, mutta kohosi kauempana jäkäläiseksi kallioksi. Kallioilla meillä on jostain syystä ollut ongelmia, jälki on hukkunut. Kauaa en ehtinyt asiaa miettiä, tuomari saapui jo 9.20. Lähetin Skipperin janalle ja poikkesi heti oikealle haistelemaan kivikasan. Otin takaisin, uusi lähetys ja nyt irtosi liinan mitan ja kääntyi sitten varman oloisena oikealle. Lähdin perään, nopea vilkaisu tuomariin, joka oli jo keskittynyt papereihinsa eli ilmeisesti edettiin oikeaan suuntaan. Jälki lähti heti kipuamaan kalliolle, jonka juurelta löytyi eka keppi. Kallion päällä Skipper meni edelleen varmasti ja nenä maassa, mutta jätti toisen kepin, jonka minä huomasin! Sitten laskeuduttiin kalliolta ja maasto muuttui kosteikoksi, varpuja ja ojia. Edelleen mentiin keskittyneesti ja loput kepit nousi hienosti. Aikaa käytettiin n 10 minuuttia ja ehdin palkata kepeillä rauhassa.

Esineruudussa Skipper toi taas keskellä edessä olevan, sukan. Irtosi ensin vasempaan takakulmaan, muttei tuonut mitään. Kaikissa kokeissa ollut sama juttu. Treeneissä nostaa takarajalla olevat. Nyt olisi ollut tennari, eikö sitten halunnut ottaa... Täytyy uusia esinevarasto, jotain vähemmän kivoja mukaan.

Esineruudun jälkeen tuomari antoi palautteen myös janalta. Antoi neuvoksi odottaa hetki ja antaa koiran haistella/rauhoittua ennen lähetystä, nyt kuulemma vain huiskasen matkaan. Ei ykkösluokassa vielä vähentänyt mitään kivikasan haistelusta. Myös esineruudusta täydet, Skipper teki koko ajan töitä vaikkei takakulmasta nostanut. 130 + 40 + 30

Tottisosuus oli hienolla nurmikentällä. Kaikki muu meni odotusten mukaisesti paitsi esteet. Suora eteentulo on vielä epävarma ja näkyy etenkin kisatilanteessa. Jäi hieman vinoon käsiavuista huolimatta. Eteenlähetys onnistui, juoksi niin kauan kunnes tuli maahan käsky! Hyppyä ei tehnyt ollenkaan, haki kyllä kapulan. Opetettu palautus kiertäen ja olisin odottanut, että hyppää mennessä. A on ollut jo aika varma treeneissä, molempiin suuntiin. Nyt teki vain kerran ja palautti kiertäen vaikka annoin vielä lisäkäskyn. Aika jännäksi meni kuunnella tuomarin palaute, mutta lopputuloksena kuitenkin tarvittavat 70 pistettä ❤

Ampumista, tottista, jälkeä

Veeran ja Katjan kanssa tavattiin Viilarilla ampumisharjoituksen merkeissä. Skipper ei ole koskaan reagoinut ampumiseen, mutta itseni takia halusin ennen koetta vielä testata, että kaikki ok. Ammuttiin sekä paikkamakuussa, että seuraamisessa, ei mitään ongelmaa. Sieltä sitten lähdettiin Katjan kanssa Landbohon tekemään vielä viimeistelyjälki ennen koetta. Riski, mutta kannatti. Skipper nosti kaikki kepit! 

Jälkitreenit Sipoossa

Pitkästä aikaa jälkeä Pipsan kanssa. Vettä satoi ja kova tuuli, mutta koe tulossa, pakko treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska kepit olivat menettäneet merkityksen. Kaksi ekaa jäi, minä löysin, näytin, ei palkkaa. Johan rupesi löytymään keppejä. Hyvin silti jäljesti, muuten en olisi keppjä huomannut. Lopuksi esineruutu, joka treeneissä onnistuu aina hyvin. Skipper juoksee heti takareunaan ja nappaa sieltä esineen. Kokeessa on ottanut yleensä edestä keskeltä ja jostain syystä jättänyt takareunalla olevan. Onkohan sitten ollut epämiellyttävä esine, koska kuitenkin käy koko alueen läpi.

Jälkikoe, Hyvinkää

Skipper teki varmaa työtä jäljellä ja nosti hienosti kaikki kepit. Minäkin olin rauhallinen ja hiljaa ja annoin Skipperille työrauhan. Maasto oli mukavan vaihtelevaa; avaraa metsää, hakkuualue, puron ja kallion ylitys. Tällä kertaa jäljen tekijä oli jäljen päässä vastaanottamassa kepit. Siitä huolimatta katsoin tarkkaan jokaisen kepin, oliko merkitty viimeiseksi! Jana meni vähän paremmin kuin edellisessä kokeessa. Skipper tosin lähti heti janan alussa vasemmalle, jolloin jouduin kutsumaan pois ja lähettämään uudelleen. Kääntyi kohta taas vasemmalle ja nyt luotin, että on jäljellä ja lähdin perään. Myöhemmin tuomari kommentoi, että muutama ykkösluokan koira oli haistanut jäljen jo sen alapuolelta tuuliolosuhteista johtuen eikä rokottanut tästä pisteitä.

Esineruudussa Skipper irtosi hyvin takareunaan, muttei nostanut sieltä mitään, vaikka tuomarin mielestä oli mennyt ihan esineen vierestä. Nousi kyllä puuta vasten ja haisteli siihen sidottua kreppinauhaa! Takastullessa nappasi keskeltä lompakon ja toi käteen. Pisteitä maastosta 192.

Tottis jäi puutteelliseksi. Eteenistuminen luoksetulossa ja noudoissa onnistui jo melkein, ei ihan suora, mutta yritystä oli jo. Pystyesteessä Skipper hyppäsi hyvin, ei kolauttanut, palautus kiertäen. A:ta ei kiivennyt lainkaan. Ehdin vähän hetsata ja oli jo karkaamassa esteelle, mutta sitten liikkeenä ei sitä enää tehnyt. Tuomari haki selvästi koiralta voimakkuutta ja vauhtia, pisteitä 65. Tuomari Vesa Häkkinen.

Skipper jälkikoe, Raisio

Elämäni ensimmäinen pk-kisa. Lievästi sanottuna jännitti! Lähtö Raisioon klo 6 aamulla. Paikalla piti olla 8.30 ja kisat avattiin klo 9. Tuomarin johdolla lähdimme ajamaan letkassa kohti jälkimaastoja. Siitä sitten yksitellen tippui autoja pois. Odotellessa meidän vuoroa, joka tuli vasta n. klo 11 tein muutaman keppimuistutuksen Skipperille.

Jana lähti metsätien reunasta, auton sai jättää ihan viereen. Kerroin tuomarille, että eka kisa ja kyselin vielä ohjeita; kertooko, jos koira lähtee takajäljelle ym. Ennen matkaan lähtöä tuomari tuli suoristamaan jälkiliinani, jonka olin kelannut nippuun ja häntäpään ranteen ympärille 😊 Teiden sijainnista päätellen olin päättänyt, mihin suuntaan jäljen on pakko lähteä. Janan alussa Skipper vähän pyöri ja lähti sitten tietysti etenemään vastakkaiseen suuntaan, mitä itse olin ajatellut. Kun yritin stopata Skipperiä niin tuomari ystävällisesti huusi, että anna sen koiran mennä! Silloinkin vielä epäilin, että näinköhän ollaan jäljellä. Eka keppi löytyi mielestäni aika myöhään ja ajattelin, että nyt jäi alusta joku nostamatta. Viides keppi oli lähellä tietä ja olin varma, että jälki päättyy siihen. Enpä muistanut, että kuudes ja arvokkain keppi on aina merkitty... mutta tulen varmasti muistamaan seuraavissa kokeissa! Otin siis Skipperin jäljeltä kesken kaiken pois ja lähdettiin palauttamaan keppejä. Pisteitä jäljeltä kertyi 100 ja janalta 32.

Skipper jäljesti hyvin, vaikka minä tein kaikkeni vaikeuttaakseni sen työskentelyä. Jäljellä ei ohjaajan pitäisi ajatella mitään! On se vaan huimaa, miten vieraassa metsässä on täysin koiran armoilla.

Esineruutuun päästiin klo 14. Sieltä saatiin piste vaille täydet. Skipper irtosi hyvin, työskenteli takarajalla, mutta ei sieltä löytänyt tai nostanut. Palatessa sai hajun keskellä olleesta esineestä ja nappasi sen. Pudotti minun edessä, mutta nosti uudelleen ja toi käteen. Maaston jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus tulokseen. Yhteispisteet 161.

Tottis alkoi klo 15.30. Enää ei jännittänyt, tiesin, että meille haastavaa on esteet ja eteen istuminen. Niitä treenattu vasta muutama viikko, kun keksin ilmoittautua kokeeseen. Edellisen parin toinen koirakko keskeytti maaston jälkeen, joten lähdettiin lennosta kentälle. Skipper oli onneksi ihan reipas autosta otettaessa. Oltiin toinen suorittaja eli aloitus paikkamakuulla. Sen aikana oli hyvä seurata mistä liikkeet aloitettiin, mistä kapula haettiin jne. Vähän mietitytti, miten Skipper reagoi laukauksiin yksin maatessa, mutta oli rauhallinen palatessani. Seuraamiskaavio meni hyvin, vasemmalle käännöksiä pitää vielä työstää. Ainoa, joka hätkähti ampumista olin minä. Liikkeestä istumisen rontti seisoi. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Muutaman viikon treeni ei vielä kantanut kokeeseen asti. Noudon palautus samoin suoraan sivulle. Hypyn Skipper vielä hyppäsi, palautus kiertäen, mutta A:ta ei suorittanut lainkaan. Treenenissä A:sta on tullut jopa ihan kiva, olisikohan ollut jo väsynyt. Eteenlähetyksessä lähti hyvin, mutta pysähtyi, kun huomasi pallon puuttumisen. Uusi käsky ja lähti taas hyvin liikkeelle ja käskystä heti maahan. Tottis jäi puutteeliseksi, pisteitä 62. Ilman istumisen mokaamista oltaisiin varmaan kaikkine sivuille tuloineen ja esteiden kiertämisineen vielä voitu saada tulos. Ihan hyvä tietää jatkoa ajatellen. Mutta ei ollenkaan huono suoritus tällä treenimäärällä. On kyllä rankkoja nämä koepäivät, mutta hieno uusi kokemus! Tuomari Kalevi Levänen.

Virven jälkikoulutus

Otettiin Veeran ja Pipsan kanssa Virveltä jälkikoulutus. Paikkana Hyvinkää, Peuranpääntie. Veera teki Skipperille alokasluokan jäljen, kuusi keppiä. Kiva tasainen mäntymaasto. Skipper jäljesti todella hyvin, nosti kaikki kepit. Janalta lähti muutaman metrin takajäljelle. Janaharjoitusta paljon ja esim niin, että  koiran lähtiessä oikeaan suuntaan se löytää palkan heti, joko keppi tai ruokaa. Kepistä tehtävä houkutteleva, menee jäljen edelle. Motivaatio ja halu kepeille!

Esineistä kaksi löytyi helposti, Virven mukaan hyvät pistot ja irtoaa hienosti. Kolmas aika edessä. Löysi helposti, mutta jätti?! Lähettelin uudestaan ja toi lopulta. 

Kisaan voisi mennä, mutta ei ole mikään hinku treenata kamalia esteitä.

Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.

Skipperille jälkeä Iitissä

Lähdettiin porukalla ”Heidin takapihalle” Iittiin (Terhin kasvatin omistaja) asti tekemään jälkeä.  Skipperin jälki oli tehty jo valmiiksi, kun saavuimme paikalle. Maastona oli kiva kangasmetsä, osittain jäkäläistä kalliota. Jälki oli n. 400-500m pitkä, viisi keppiä. Keppimuistutuksen jälkeen lähdettiin matkaan. Lähti ensin takajäljelle, mutta korjasin ja päästiin matkaan. Eka keppi jäi, toka ja kolmas löytyivät hyvin. Neljäs oli kallion päällä, jäkälässä, näin itse kepin. S ei ilmaissut. Pysähdyin ja pyysin etsimään uudestaan. Kallion päällä Skipper harhautuu usein ja joutuu hakemaan jälkeä ja keppi jää, mitenhän näitä pitäisi harjoitella?! Onneksi viimeinen keppi löytyi taas hyvin ja sain palkattua hyvästä suorituksesta. Oli kiva nähdä miten S toimi vieraassa maastossa ja täysin vieraan tekemällä jäljellä. Lisäksi meitä peesasi kaksi henkilöä ja pikkupentu. Mutta eipä nuo kauheasti tuntunut vaikuttavan. Olen itse oppinut jo aika hyvin lukemaan Skipperiä, milloin on kepin kohdalla.

Skipper jälkeä Sipoossa

Taitaa olla melkein pari kuukautta, kun viimeksi tehtiin jälkeä. Tavattiin Pipsan kanssa samalla tutulla paikalla Sipoossa. Skipperin jälki oli n.400m, kuusi keppiä ja sai vanheta vajaan tunnin. Matkalla oli mutkia, muttei suoria kulmia. Ennen jäljelle lähtöä tehtiin keppimuistutus, Pipsa heitti keppejä maahan ja päästin Skipperin vapaaksi. Pysähtyi heti keppien kohdalla haistelemaan, mutta ei olisi heti nostanut, jollen olisi kehunut. Palkaksi cesaria. Vielä pari toistoa ja nyt ei enää tarvinnut kehua. Pipsa keräsi kepit pois, mutta muutama taisi jäädä, sillä Skipper toi niitä vielä kaksi minulle 😊

Lähetin ensin jäljelle huolimattomasti, Skipperillä oli kova kiire. Otettiin lähtö uusiksi, koira sivulle, jälki löytyi lyhyeltä janalta helposti. Skipper lähti matkaan tosi keskittyneesti, nenä hyvin maassa. Vauhti oli sopivan rauhallista. Jäljeltä löytyi viisi keppiä kuudesta. Pienen kallion reunalle tullessa Skipper kadotti jäljen, ei kiivennyt kallion päälle vaan kiersi sen sivuitse. Nenä nousi tällä kohtaa ylös. Keppi olisi ollut kallion päällä. Sitten joutui vähän aikaa hakemaan jälkeä, mutta löysi. Pitää itse muistaa pysähtyä ja odottaa, kun koira työskentelee.

Kepeillä Skipper haisteli tosi pitkään, eikö löytänyt heti vai halusiko vaan varmistaa. Pyöri ja pyöri, ei luovuttanut. Otti kepin suuhun ja toi alkuun minulle. Viimeisten keppien kohdalla nosti kepin, mutta jäi odottamaan minua. Mulle ihan riittävä ilmaisu. Nyt ainakin näytti siltä, että kepit oli tärkeitä ja palkka (cesar) kohdallaan. Tauko ei tunnu vaikuttaneen!

Skipper jälki Sipoo

Tänään jälki/esineruutu treenit Sipoossa. Viime kerralla Skipper jäljesti nenä aika ylhäällä, joten nyt ajattelin kokeilla nameja jäljellä. Pipsa kävi tallaamassa jäljen ja tiputteli meatballseja matkalle. Oliskohan ollut 4 tai viisi keppiä matkalla. Jäljen vanhetessa otettiin esineruutua.

Esineruudun tein ekaa kertaa niin, että Skipper ei nähnyt, kun esineet (vieraat) vietiin. Ruudussa kolme esinettä, takakulmissa ja takana keskellä. Oli ihan intona lähdössä hommiin, kun laitoin liivit päälle, sai pidätellä, ettei olisi karannut. Lähti lujaa vauhtia ja suoraan takalinjalle, esine löytyi nopeasti. Luovutus hienosti sivulle! Ja sitten halusi jopa leikkiä esineellä J Toiselle lähetys oli hankalampi. S selvästi mietti, että miksi sinne enää pitää lähteä, johan se esine löytyi. Jäi ensin pyörimään aika lähelle, mutta ratkaisi asian itse ja lähti matkaan. Hienosti löytyi toinenkin esine ja sekin tuotiin sivulle. En lähettänyt kolmannelle, nämä meni niin hienosti ja on kuitenkin suht uutta.

Jälki ei sitten mennytkään yhtä hienosti, kaikki kepit jäi metsään! Tajusin jo jäljellä, mistä asia ehkä kiikastaa. Ensinnäkin jälki löytyi janalta helposti ja aika pian löytyi myös nameja. Ekalle kepille tultaessa (kepit ei merkattu, en tiennyt sijaintia) Skipper jäi tapansa mukaan seisomaan, kääntyi minuun päin kysyvästi. Mulla joku mielenhäiriö, en kehunut/vahvistanut löytöä. Skipperillä ilmaisu ei ole vielä vahva, ehkä liikaa autettu/kehuttu aina kun olen tulkinnut koirasta, että kepillä. Nyt vaan jäin odottamaan, että olisi nostanut kepin... S teki oman ratkaisun, kun ei kehuja kuulunut ja  nameja tulee muutenkin tasaseen tahtiin jäljeltä niin päätti lähteä jatkamaan matkaa. Loput kepit olikin sitten ihan ilmaa. Nenä pysyi suht hyvin maassa, vauhti oli rauhallista ja suu kävi tasaseen tahtiin.

Mulle opiksi, ei nameja jäljelle ja vahvista ilmaisua. Nyt pitää pian päästä tekemään uusi jälki!

Skipper jälki

Pipsa teki meille jäljen Sipoossa, n 400m ja 4 keppiä. Sai vanheta tunnin verran. Ennen jäljelle menoa tehtiin pieni keppimuistutus parkkiksella. Annoin taas Skipperin kulkea vapaasti ja odotin noteeraako kepit. Yksi ilmaisu riitti, nosti kepin.

Skipper kiskoo liinassa, kova kiire jäljelle. Jälki löytyi janalta ja lähdettiin matkaan. Nenä oli alkuun maassa, mutta nousi matkan varrella moneen kertaan turhan ylös ja vauhtikin oli melko kova. Välillä mentiin ilmeisesti aika paljon jäljen vieressä. Kaksi ensimmäistä keppiä löytyi suoraan jäljeltä. Nosti kepin ja jäi odottamaan. Toisen kepin kohdalla meinasi lähteä keppi suussa jatkamaan matkaa 😊

Kolmannelle kepille tultaessa meni ensin kepin ohi, mutta palasi itse kepin luo! Neljännen kepin kohdalla oltiin ihan jäljen sivussa, mutta jotenkin Skipper vaan osasi palata jäljelle juuri kepin luona. Tuuria vai taitoa?! Täytyy miettiä, miten saisi nenän pysymään lähempänä maata, nameja jäljelle? Vai vaikuttiko kova tuuli työskentelytapaan.

Tehtiin esineruutu jäljen vanhetessa. Aika ryteikköinen metsä. Katsottiin Skipperin kanssa, kun Pipsa lähti viemään kahta esinettä. Katosi kohta näkyvistä puiden ja mäen taakse. Skipper ei millään malta odottaa, irtosi tosi hyvin, työskentelee itsenäisesti. Otti hienosti vieraat esineet. Luovutus täytyy vielä opettaa, nyt palkkasin lennosta. Ei ongelmaa lähteä etsimään toista esinettä, intoa riittää!

Skipper jälki

Kevään ensimmäinen jälki! Leinelästä löytyi melkein lumeton ja ihanan märkä metsäkaistale...

Tein kolmen kepin jäljen, metreistä en tiedä, mutta kepit oli n. 50-100 m välein. Yksi 90 asteen kulma, eka keppi ennen kulmaa. Loppu jälki mutkittelua ja vesilätäköiden väistelyä. Vähän jännitti mennä jäljelle, pitkä talvitauko takana. En malttanut odottaa jäljen vanhenemista kuin vajaa puoli tuntia. Turhaa jännitin, S lähti hyvin varman oloisena jäljelle. Eka keppi löytyi helposti. En ole opettanut S:ää ilmaisemaan sen kummemmin. Pysähtyy ja nuuhkii. Siinä saa itse olla tarkkana. Täytyy varmaan opettaa nostamaan keppi. Kulman jälkeen nenä nousi vähän turhan korkealle, jälki liian tuore vai mikä...? Siitä huolimatta jatkettiin ihan oikeaan suuntaan ja löydettiin loput kepit. Keppitreeniä pitää selvästi ottaa ja muistaa alkujana. Kivaa oli!

Niin ja lopuksi vielä esineruutu. Kaksi esinettä, yksi kerrallaan. Pia vei, minun mielestä esineet oli aika kaukana ja vielä piilossa, mutta S:lle ei tuottanut ongelmia.