2013 mietteitä

Loppuvuosi mennyt enempi vähempi paimennuksen merkeissä. Tokoakaan ei olla ihan kokonaan unohdettu, Skipper ainakaan. Pysähtyy välillä lenkillä, katsoo minua ja alkaa tarjota kaukoja 😊 Pimeys ja jatkuva sade vie treeni-intoa, mutta kentillä ollaan käyty säännöllisesti. Alicekin pääsee treenaamaan vaikkei enää tavoitteita olekaan. Alicelle rally-toko ensi vuonna?

Tälle vuodelle mietityt tavoitteet Skipperin suhteen täyttyivät ja vähän ylittyivätkin. Tuloksia sekä tokossa, että paimennuksessa. Alicelle hyvä tulos helteisissä tokon SM-kisoissa. Ensi vuonna... lisää tokoa, paimennusta ja jälkeä, eiköhän siinä ole ihan riittävästi tekemistä!

Vuoden viimeiset paimennukset Pukkilassa

Päätin tehdä ihan perusharjoituksia. Tehty nyt niin monena kertana jotain uutta, kun perusasioissakin on treenattavaa. Eli hakukaaria ja kuljetusta.

Ekalla rundilla Skipper oli taas turhan innokas ja rallatteli. Loppua kohti alkoi jo keskittyä. Saan hyvin plokattua Skipperin kauemmas lampaista kaaren lopussa, mutta lähtö on huono. Lähtee ihan liian jyrkästi. Painostus, jota Pian kanssa klinikalla harjoiteltiin ei toimi. Voikohan tätä harjoitella ilman lampaita, jos kävisi ostamassa aurauskepin. Kaarelle lähtöön puututtiin toisella kierroksella. Kun Skipper lähtee liikkeelle napauta kepillä maahan, sano uudestaan suuntakäsky, reippaasti lampaille ja huolehdi kaaren lopusta. Toimii! Skipper väistää hyvin keppiä ja ottaa etäisyyttä. Pitää olla tarkka stoppien kanssa, ehdoton! Paula otti videopätkiä ja oli kiva huomata, että kuljetuksissa Skipper pitää hyvää etäisyyttä. Pitää muistaa kehua enemmän, Skipperin into vähän latistuu, kun tulee paljon painetta. Nyt onnistuin olemaan aika rauhallinen enkä ”huutanut”, keppipainostus riittää.

FI TVA Skipper!!!

Se oli sitten siinä, kolmas ykköstulos peräjälkeen ja viides koe EVL:ssä 😊

Iltakoe Riihimäen Seudun Kennelkerhon hallissa syksyn pahimpana myrskyiltana! Mulla oli vapaapäivä, mutta ei käytetty sitä treenaamiseen. Pia ja Terhi olivat tulossa katsomaan meidän koetta ja koepaikalla yllätyksenä vielä Skipperin siskon omistaja Seija. Halli oli kiva, rauhallinen, itse asiassa painostavan hiljainen!  Ainoastaan suorittava koira kerrallaan sisällä ja meitä kokeeseen osallistujiakin vain 8 eli ei paljon yleisöäkään.

Skipper oli paikanpäällä ihan tohkeissaan. Löytyi Zack, Merlin, Ruu ja Stacy. Ja pitkästä aikaa Terhin näkeminen.

Koe alkoi paikallaoloilla, me jälkimmäisessä erässä. Koirat jätettiin halliin kylki ovelle päin ja itse poistuttiin ulos, ei ole tälläista jättöasetelmaa tullut treenattua. Onneksi ei ollut vaikutusta Skipperiin, hyvin istui ja oli rauhallinen paikkamakuussa. Meni heti ekalla maahan ja nousi ekalla. Oltiin toinen oikealta. Kiire oli kehästä tuttujen luo.

Seuraavaksi kaikki teki Z:n ja ohjatun. Ohjatun lähetys oli Z:n merkiltä toiselle Z:n merkille. Ja kauas oikealle puolelle jäi vielä viimeinen Z:n merkki sekä sen takana ruutu. Tämä tuotti monille koirakoille ongelmia, hämääntyivät oikealla olevista merkeistä. Skipperin kanssa kehään mentäessä, mua jännitti ja jotenkin näytti, että Skipper ei ole ihan täysillä mukana, mikä lisäsi ”paniikkia”. Z lähti hallin takareunasta eli pitkä siirtymä, Skipper haisteli matkalla mattoa. Onneksi ennen lähtöpaikkaa sain taas kontaktin ja hyvällä mielellä lähdettiin liikkeeseen. Johtuiko jännityksestä, hiljaisesta hallista vai mistä, mutta mun eka istu käsky oli hiljainen ja outo, S jäi seisomaan. Liikkuri ei käskyttänyt merkiltä täyskäännöksiä, ainoastaan koiran takana käännöksen. Seisominen meinasi mennä pitkäksi, mutta onneksi pysähtyi ja maahanmeno ok. Skipper palkkautui hyvin, hyppi mua vasten. Ohjatussa saatiin oikea puoli. Merkki tällä kertaa hieno, kääntyi mua kohti eikä epäröinyt hetkeäkään, kun lähti hakemaan kapulaa, ei välittänyt ylimääräisistä merkeistä. Oli vauhtia ja perusasento hyvä. Sitten palkkaamaan ja tauolle.

Loput liikkeistä meni normijärjestyksessä. Seuraaminen tuntui taas kivalta, Skipper oli kontaktissa, ei ääntä niin kuin parissa treenissä ollut, mutta reipas. Palkkaantui tosi hyvin, hypähteli innoissaan. Sitten alkoi kaatosade ja halliin tuli vähän ääntä, ihanaa. Luoksetuloon lähti kovaa vauhtia ja seisominen venyi. Maahanmenossa hidasteli, näytti siltä, että ei olisi mennyt ja annoin ehkä turhaan tuplakäskyn, olisi varmasti mennyt ilmankin. Kaikki vauhdit hyvät. Ja edelleen Skipperillä oli kivaa. Ruudun merkki oli hieno, oikein hypähti sinne. Vauhti ruutuun oli taas niin kova siihen nähden, mitä ennen ollut, että sai olla tarkka pysäytyksen kanssa. Toisaalta Skipper hakeutuu itse ruudussa hyvään kohtaan, mikä helpottaa. Nyt tuli ruudusta jopa suoraan mun vasemmalle puolelle. Metallinoudossa minä heitin ihan onnettoman heiton, kapula jäi ihan esteen taakse ja vielä sen oikeaan reunaan. Skipper otti kapulan hyvin, mutta siinä vaiheessa halusin varmistaa, että hyppää ja annoin toisen käskyn. En tiedä olisiko sitä tarvinnut, mutta halusin varmistaa. Edelleen vastasi hyvin kehuihin. Tunnari on Skipperillä varma, nyt tosin pudotti kapulan kerran matkalla, muuten ok. Viimeiset tsemppaukset vaikeaan viimeiseen liikkeeseen ja vire pysyi edelleen, kauko sanasta on tullut mukava virittelysana. Matka oli oudon lyhyt, mikä varmasti helpotti, kaikkia koiria tasapuolisesti. Skipper teki kaikki asennot, liikkui ehkä aavistuksen s-i vaihdossa. Sen verran ehkä vielä epävarma omasta suoriutumisestaan, ettei noussut ekalla käskyllä sivulle. Olen kehunut liikaa palatessani koiran luo.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuloksena EVL1 283,5p 2.sija ja FI TVA ❤ Tuomari Hannele Pörsti.

Pialla oli pieni kuoharipullo mukana, jonka korkkasi ja saimme heti juhlakuplivat. Skipper sai Terhiltä Cesaria ja Pialta maksapalloja. Aikamoinen luotto meidän osaamiseen 😊

Paimennusta Seutulassa

Vapaapäivä ja sain paikan perjantain päiväryhmästä. Itse asiassa oltiin Skipperin kanssa ainoat oppilaat eli saatiin varsinaista tehokoulutusta. Kouluttajana oli Kristiina. Otettiin koko lauma isolle kentälle ja mentiin ensin näyttämään, mitä ollaan tehty ja osataan. Sitten alkoi hiominen; minun liikkuminen, koiran luopuminen lampaista ennen hakukaarelle lähettämistä ja kuljetuksissa koko lauman kerääminen.

Tehtiin paljon vapaata kuljetusta, jossa Skipper joutui oikeasti työskentelemään. Kaikki meni hyvin, kun muistin vaan itse liikkua. Paljon käännöksiä, jolloin koira joutuu hakemaan tasapainopistettä. Oikealle käännökset sujuu hyvin, Skipper kerää koko lauman mukaan. Vasemmalle käännökset on haastavampia, ei mene riittävästi lauman taakse. Minun pitää vasemmalle käännöksissä kääntyä Skipperiä kohti ja ohjata/auttaa sitä tekemään riittävän laaja kaari. Saatiin loppupuolella treeniä pari onnistunutta vasemmalle käännöstä ilman apuja.

Uutena asiana harjoiteltiin lampaista luopumista ennen hakuun lähtöä. Jätin Skipperin, menin lähemmäs lampaita ja lähetin hakemaan vasta, kun katsoi lähetyssuuntaan. Tässä piti olla nopea ja poimia hetket, jolloin katse irtoaa lampaista. Omalla sijoittumisella ja kepillä painostaen pystyi auttamaan/kertomaan, mitä halutaan. Pienellä asialla saa kaaresta paremman ja lähtökin on rauhallisempi! Pitää muistaa!

Päästiin kolme kertaa lampaille, hyvät treenit. Skipper oli aika rätti, mitä ei tosin enää huomannut, kun mentiin jäähdyttelylenkille metsään! 

Skipper EVL1 Orimattila, Vironmäen ponitalli

Neljäs evl koe. Kello pärähti sunnuntai aamuna kuudelta soimaan, pakkasta, pimeää, liukasta ja kesärenkaat... Päästiin turvallisesti perille ja vielä ihan hyvissä ajoin, vähän kahdeksan jälkeen. Jäi aikaa tutustua paikkaan, tosin maneesiin ei päässyt, mutta ovelle kyllä. Yleisö pääsi yhdelle seinustalle. Kisapaikka siis rauhallinen. Pipsa tuli Mustin kanssa kokeeseen eli kaverikin löytyi. Skipper tuntui muutenkin olevan innoissaan tapahtumasta!

Koejärjestys oli normi, ruudusta poikki. Paikallaolot meni hyvin, vaikka ehdin tajuta, että eihän me olla harjoiteltu hallissa pitkään aikaan saati sitten koskaan ovesta ulos poistumista. Skipper oli vielä ovesta katsottuna kauimmainen. Istumaan nousussa oli pitkä odotusaika, mutta katsekontakti piti ja nousi ekalla käskyllä.

Paikallaoloryhmiä oli kolme, joten oman suorituksen jälkeen ehti hyvin palkata. Skipper on pari viimeistä treeniä vähän rallatellut, karkaillut ja edistänyt. En ole puuttunut. Nyt tuntui, että kehään asteli samanlainen koira kuin treeneissä 😊 Seuraamiskaavio tuntui lyhyeltä, muutamaa aivastuskohtausta lukuunottamatta seuraaminen tuntui hyvältä, myös paikka. Z:n järjestys s-i-m, istui seisomisen. Tämän Skipper on osannut hyvin, mutta vikoissa treeneissä onnistuttiin jotenkin rikkomaan. Mutta virhe ei haitannut, jatkettiin hyvällä asenteella. Luoksetuloa ei olla treenattu liikkeenä juuri ollenkaan, vain läpijuoksuja. Vauhti oli hyvä kaikki osuudet ja pysähdykset toimi. Ruutuun Skipper juoksi kovaa ja varmasti. Kutsuttaessa juoksi mun oikealta puolelta ohi ja palasi etukautta sivulle 😊 Skipperillä tuntui olevan kivaa 😊

Tauko ja odottelu ei välttämättä sopinut meille, Skipper oli takaisin kehään palatessa sen oloinen, että tämähän on jo nähty. Odotusaikakin oli tietty pitkä. Ohjatussa saatiin oikea eli yleisön puoli. Merkille mentäessä matkalla oli hevosenkakkaa, huomasin jo liikkurin viedessä kapuloita, että Skipperin katse oli lukkiutunut siihen. Ampaisi liikkeelle ja haukkasi kakkaa, onneksi kuitenkin muisti mitä oltiin tekemässä. Loppumatka merkille oli kuitenkin hidas ja merkille jäi poikittain, nenä väärään suuntaan. Oikea/vasen ohjaus menetti merkityksen. Käsiohjauksella lähti vauhdilla oikealle kapulalle ja palautus hyvä. Tuomari tuli potkaisemaan kakan kauemmas ja Skipper loikkasi perässä, mun nami 😊 Metallin otti aika hyvin, ei jäänyt pyörittämään. Tunnari oli varma, mutta rauhallinen. Kauko-ohjauksessa ekassa vaihdossa (s) kaksi käskyä. Hyvin jaksoi, hyvällä asenteella loppuun asti. Pisteitä 300 ja sijoitus 3. Tuomari Marita Packalén. 

Paimentamaan Inkooseen

Jokke laittoi viestiä, että vielä ehtisi kerran tänä syksynä paimentamaan. Meitä saapui paikalle kuusi koirakkoa. Paimennettavina oli pässejä, oisko ollut kuusi. Oltiin niityllä, jossa kesällä paimennettiin ankkoja. En tiedä mikä vaikutti, mutta ei oikein päästy juonesta kiinni. Pässit liikkui eri tavalla tai jotain, onneksi saatiin muutama hyvä kuljetus ja haku. Toiselle kierrokselle mentäessä pässit oli jo niin väsyneitä, että liimautuivat kiinni aitaan, eikä niitä saatu liikkeelle. Käytiin myös Skipperin kanssa kokeilemassa, mutta parin yrityksen jälkeen jätettiin leikki sikseen. Harmi, en tosin usko, että Skipperille jäi mitään pahoja muistoja asiasta, sillä ei ole tapana.

Kuvat Drover's Australian Shepherd

Paimennusta, Kausala

Treenit pyöröaitauksessa. Keskityttiin etäisyyteen ja rauhalliseen liikkumiseen. Skipper lähtee hurjaa vauhtia, kun sanon oikea tai vasen. Kokeiltiin ilman lampaita. Sama juttu, noista sanoista on ilmeisesti muodostunut kiva assosiaatio lähteä vauhdilla liikkeelle 😊 Muutin äänenpainoa ja sanoin ”pois oikea” tai ”pois vasen”. Äänenpaino ainakin tuntui auttavan, täytyy muistaa rauhallisuus. Lopuksi saatiin tosi hyvä ja rauhallinen häkistä otto. Käy muuttuu taas seisomiseksi. Jos menee maahan ei haittaa, mutta pelkkä pysähdys seisaaltaan olisi parempi.

Päästiin vielä ankoillekin, heti ilman liinaa. Skipper teki nättiä ja rauhallista työtä, ihan toista kuin lampailla. Minä en vaan osannut omaa sijoittumistani, mikä teki koiran työstä hankalaa. Tosi opettavaista, kun ankoilla kaikki tapahtuu hitaammassa tempossa ja on aikaa miettiä suuntia, koiraa ja omaa liikkumista.

Aitopaimenen kesäkauden lopettajaiset

Virpi oli tuonut karkkia ja limua. Treenattiin pyöröaitauksessa suuntia, kaaria ja pieniä kuljetuksia. Niitylle mentiin kokeilemaan ajamista. Virpi oli lampailla, mikä helpotti koiran työtä. Lampaat liikkui Virpin mukana. Koira vierelle, aja, ja heti, kun yritti kiertää niin seis. Ja Skipperhän yrittää kiertää. Haastavaa. 

Paimentamaan, Aitopaimen

Pauliina ja Skipperin sisko Tootsie lähtivät meidän kanssa Lopelle. Aloitettiin taas pyöröaitauksessa. Samaa treeniä eli muutaman pyörityksen jälkeen koira aidan viereen, lampaat vastakkaiselle aidalle ja koira hakemaan. Oikea puoli sujuu edelleen paremmin, vasemmalta leikkaa liian suoraan ja hajottaa lampaat. Niityllä tehtiin vähän kuljetuksia, isolla alueella vaikeampaa, lampaat karkaa helposti. Minulla menee edelleen vasen ja oikea sekaisin. Vasen myötäpäivää, oikea vastapäivää!

EVL1 Skipper, Porvoo

Kolmas yritys evl:ssä! Ohjattu nouto ei ole vieläkään varma, mutta päätin mennä kokeilemaan! Kyytiin hyppäsi myös Pia Ruun kanssa, kiva kun lähtivät seuraksi, myös Skipperille!

Evl aloitti koepäivän, kisaajia oli 11, meidän numero 7. Oltiin toisessa paikallaoloryhmässä. Kumma kyllä, miten aina saa jännityksen aikaiseksi, vaikka Skipper on (ainakin vielä) ollut varma paikallaoloissa. Nytkin sekä istuminen, että makuu menivät hyvin. Makuulta ylösnousuun tarvittiin tuplakäsky, josta pisteiden vähennys (8). ”Op” ei vielä toimi näköjään kisatilanteessa, täytyy myös miettiä katsekontaktia...

Odottavan aika on pitkä... Mentiin Skipperin kanssa kehän reunalle sisääntulon kohdalle hyvissä ajoin. Ensimmäiset liikkeet, tunnari, hyppynouto ja kaukot tehtiin ihan sisääntulon vieressä ja yhdistetyn sihteerin/ilmoteltan/puffan edessä. Puffassa paistettiin makkaraa! Alice ei viime kesänä kyennyt tekemään kaukoja makkaragrilli selän takana. Nyt tunnari ja kaukot tehtiin niin, että häiriö jäi vasemmalle sivulle. Skipper oli hyvällä mielellä eikä tuntunut ottavan häiriötä. Sain seurautettua kehään ja aloituspaikalle, siinä tosin vähän vilkuili teltalle. Tunnari oli varma, ei haistellut riviä kuin omalle asti. Hyppynoudossa metalli ei edelleenkään ole lemppari, mutta ihan hyvin toi. Kaukot alkoi istumisella, tätä harjoiteltu. Teki kaikki vaihdot, ei tuplakäskyjä!

Sitten tuli eka siirtymä, ruudulle. Nyt oli aikaa kehua ja kannustaa enemmän. Minäkin rentouduin, kun sain Skipperin hyppäämään vasten ja vastaamaan kehuihin. Merkki hyvä, ruutuun vähän himmasi, mutta hyvä paikka. Näytin aika pitkään kädellä, varmistin. Siitä Z:lle. Eka merkki oli ihan kehän reunassa, melkein tippui itse kehästä, kun kiersi merkkiä. Skipper teki asennot hyvin. Ja sitten ohjattu, aloitus oli melkein Z:n lopetuksesta, joten hirveästi ei päässyt virittämään. Ehdinköhän edes sanoa, merkki ja tuo. Saatiin oikea puoli eli teltalle päin. Skipper lähti ok merkille, mutta jäi sinne poikittain, vasen tai oikea käsky ei mitenkään toimisi. Sanoin vain tuo. Lähti hakemaan oikeaa kapulaa, pysähtyi kapulalle, haisteli, heitti ympäri ja lähti kohti keskimmäistä. Sain pysäytettyä ja ohjattua uudestaan oikealle kapulalle, onneksi toimi, eikä ollut virheestä moksiskaan. 

Seuraaminen tuntui hyvältä, ei mitään jäämisiä juoksuosuudessa. Perusasennot mielestäni hyvät. Seuraaminen loppui luoksetulon alkuun. Nyt oli jo niin hyvä fiilis, että ei haittaisi vaikka tekisi läpijuoksun. Teki stopit, seiso vähän venyi, suoritti kuitenkin. Pisteitä saatiin 280 ja kun vielä sijoituttiin (3.) niin todella hieno päivä! Oliskohan myös kisamaskotti Ruulla ollut vaikutusta 😊 Tuomari Hannele Pörsti.

Seutulaan paimentamaan

Illan teemana oli etäisyys! Jätin Skipperin muutaman kymmenen metrin päähän, itse lampaille, kutsuin "siitä", seis ja pois. Pysähtyi hyvin ja pois käskykin on opittu. Tein näitä pari. Toimivammalta tuntui, kun en pyytänyt heti pois vaan sai jatkaa kuljettamista, jos oli oikean etäisyyden päässä. Sai heti palkan eli kuljetuksen oikeasta pysähtymisestä. 

Kuljetusmatkaa pidentäessä tuli taas lähemmäs. Liikkui tosin rauhallisesti. Käännöksissä ja suunnanmuutoksissa tulee vähän liikaa vauhtia, kun pääsee hakukaarelle. Niihinkin pitää alkaa treenata malttia!

Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.

Paimennuspäivä, Somero

Aussieporukalla oli varattu Somerolta paimennuskoulutusta, kouluttajana Virpi. Sai valita millä eläimillä ottaa kaksi kierrosta, valitsin ankat ja lampaat. Aloitettiin ankoilla. Yhden kerran ollaan aiemmin käyty ankoilla, viime kesänä. Silloin ankat oli liiskautuneina aidan viereen, jonka toisella puolella oli niiden koti. Nyt oli liikkuvat ankat ja päästiin ihan oikeasti kokeilemaan millaista on ankkapaimennus. Vähän aikaa piti Skipperin miettiä, että mitä noiden kanssa pitää tehdä. Kun sitten kuuli tuttuja paimennuskäskyjä niin alkoi kiinnostua eläimistä ja kerätä niitä pikkuihiljaa. Pidin Skipperin liinassa, ettei pääsisi kiertämään ankkoja ja saisin paremmat stopit. Skipperin kanssa ei tosin ole vaaraa, että kävisi kiinni ankkoihin. Oli tosi rauhallinen ja piti kivan etäisyyden, mentiin pitkät pätkät löysällä liinalla. Toisella kierroksella otettiin sitten jo pientä rataharjoitusta niin, että oli joku päämäärä mihin ankat piti ajaa. Arvaamattomampia liikkeissään kuin lampaat, mutta helpottaa, että ovat hitaampia. Aika hauskaa tämäkin ja ASCA kisoja ajatellen pitää oppia!

Lampailla harjoiteltiin pyöröaitauksesta ottamista, Virpin koira hakisi lampaat takaisin, jonka jälkeen lyhyellä hakukaarella häkitys. Lampailla veto toiselle niitylle eli lähtivät aitauksesta otettaessa kovaa vauhtia ja pitkälle! Käytiin ensin Virpin apuna viemässä ylimääräiset lampaat viereiselle niitylle, Skipper oli liinassa, saatiin vähän lampaidenlukuharjoitusta, kun piti miettiä, miltä etäisyydeltä ja mistä kulmasta ne saa kääntymään. Pyöröaitauksesta otto meni ihan kivasti, Skipper jäi hienosti aitaukseen ja tuli rauhallisesti ulos. Mutta kun käännyin laittamaan porttia kiinni S ampaisi lampaiden perään eikä Virpin koira ehtinyt lähteä stoppaamaan. S ei saanut laumaa käännettyä vaan juoksivat laitumen portille. Irrotukseen tarvittiin Virpin koira avuksi. Takaisinpäin tulessa sain hyvän kuljetuksen, tosin edelleen Skipperin pitäisi pysyä etäämmällä. Virpin neuvo tähän on koiran ehdoton pysäytys (hallinta) ja oma reippaampi kävely. Toinen kierros aloitettiin pyöröaitauksessa, mutta kun kuljetus näytti sujuvan niin siirryttiin laitumelle. Kun muistin itse kävellä reippaasti pysyi Skipperkin kauempana. Aina välillä yritti sivusta kiertämään laumaa, mutta sain estettyä. Tein suoraa pätkää ja käännöksiä. Tuntui tosi kivalta, pystyin jättämään sekä lampaat, että koiran selkäni taakse ja luottamaan, että S pitää perää 😊 Ehkä jos minä kävelen liian hitaasti Skipperille tulee tarve työntää laumaa eteenpäin eli tulla itsekin liian lähelle. Tätä täytyy miettiä ja kokeilla/treenata seuraavissa treeneissä.

Virpi oli järkännyt yllärin lopuksi. Vei minut mullikka-aitaukseen, kun olin heti aamusta ilmoittanut, että tuonne en uskaltaisi mennä! Mentiin ensin ilman koiraa. Virpi opasti, miten mullikoita pitää lähestyä ja keppiä käyttää, jotta auttaa koiran työskentelyä. Sivusta 45 asteen kulmassa ja kepillä kevyesti tökätä kaulaan. Eläimen pakoetäisyyden havainnointi tärkeää. Jos käy uhittelemaan eli olet ylittänyt pakoetäisyyden odota ja käännä vaikka koira vähän poispäin. Näin annat mullikalle tilaa ikäänkuin omaehtoisesti siirtyä kauemmas ja koirankaan ei heti tarvitse käyttää ”voimakeinoja”. Oli ne aika isoja, kun sarvet ja iso pää kääntyy kohti... Sitten piti ottaa koira mukaan. Oli S:llekin pienoinen shokki, kun tajusi, mitä kohti ollaan menossa. Tokeni tosin nopeasti ja kun taas kuuli tuttuja paimennuskäskyjä alkoikin tehdä hommia. Lähti tosi varmasti mullikoita kohti. Olisi lähtenyt kiertämään ja tuomaan meille, mutta näiden eläinten kanssa se ei ole viisasta! Virpi piti liinasta ja esti aikeet ja ohjaili Skipperiä. Jännää!

Skipperille jälkeä Iitissä

Lähdettiin porukalla ”Heidin takapihalle” Iittiin (Terhin kasvatin omistaja) asti tekemään jälkeä.  Skipperin jälki oli tehty jo valmiiksi, kun saavuimme paikalle. Maastona oli kiva kangasmetsä, osittain jäkäläistä kalliota. Jälki oli n. 400-500m pitkä, viisi keppiä. Keppimuistutuksen jälkeen lähdettiin matkaan. Lähti ensin takajäljelle, mutta korjasin ja päästiin matkaan. Eka keppi jäi, toka ja kolmas löytyivät hyvin. Neljäs oli kallion päällä, jäkälässä, näin itse kepin. S ei ilmaissut. Pysähdyin ja pyysin etsimään uudestaan. Kallion päällä Skipper harhautuu usein ja joutuu hakemaan jälkeä ja keppi jää, mitenhän näitä pitäisi harjoitella?! Onneksi viimeinen keppi löytyi taas hyvin ja sain palkattua hyvästä suorituksesta. Oli kiva nähdä miten S toimi vieraassa maastossa ja täysin vieraan tekemällä jäljellä. Lisäksi meitä peesasi kaksi henkilöä ja pikkupentu. Mutta eipä nuo kauheasti tuntunut vaikuttavan. Olen itse oppinut jo aika hyvin lukemaan Skipperiä, milloin on kepin kohdalla.

EVL3 Skipper, Sirkuskenttä

Toinen yritys EVL:ssä. Koe oli tutussa paikassa, Sirkuskentällä. Jännitin koetta viime kertaista enemmän. Kesä meni paimentaessa ja lomaillessa. Ei niinkään tokoillessa. Lisäksi Skipperillä oli just juoksut, alusta vajaa neljä viikkoa. Ollut tavallista rauhallisempi ja se näkyi kokeessakin. Kaukoja lukuunottamatta teki kuitenkin kaikki liikkeet, mutta normaalia innottomammin. Paras osa kokeessa oli ohjattu nouto, joka tähän mennessä tuottanut ongelmia. Nyt lähti todella varmasti hakemaan oikeaa kapulaa! Seuraamisen juoksuosuudessa jätätti, outoa? ollut meille kiva liike. Luoksetulossa stoppi vähän venyi, muttei paha. Vauhdit samat kaikilla osuuksilla. Metallikapulaa vähän pyöritteli ennen kuin otti suuhun. Z:ssa teki kaikki asennot ja seuraaminen tuntui hyvältä. Tunnari oli varma. Ruutu myös, mutta näytti ihan siltä, että S:ää olisi kiukuttanut, kun merkiltä ei tullutkaan palkkaa. Lähti merkiltä viiveellä ja hitaasti ruutua kohti. Kaukoissa tuli jumi, taisi osittain mennä minun piikkiin. Palkkana kehänreunalla repussa oli uutta kissanruokaa. Ja kaukot tehtiin selkä reppuun päin. Muutenkin kehässä ollessa pälyili reppua ja olisi halunnut juosta sinne. Ainakin opin, että kannattaa ensin kokeilla treeneissä uusia palkkoja ja palkkaustapoja ennen kuin tuo ne kisoihin.

Eka kehä oli suunniteltu jännästi, alkoi tunnarilla. Samasta pisteestä, mutta vastakkaiseen suuntaan hyppynouto. Ja edelleen samasta pisteestä, mutta 45astetta toiseen suuntaan kaukot. Ohjattuun noutoon sitten päästiin jo siirtymään uuteen lähetyspaikkaan. Pisteitä saatiin kasaan 220, kolmostulos. Tuomarina T. Pussinen. 

Skipper lampailla, Seutula

Kesän aikana mielessä on tarkentunut, mitä me tällä hetkellä osaamme ja mitä pitää harjoitella. Skipper osaa kerätä lampaat, tuo ne minulle ja pitää kasassa. Mutta mitä ei osata on riittävä etäisyys lampaista ja rauhallinen vauhti. Tänään oli tarkoitus jatkaa viime kuussa aloitettua etäisyys treeniä, mutta pääsimmekin heti alkajaisiksi hakemaan ja erottelemaan treenilampaat kolmeen eri aitaukseen. Haku meni yllättävän hyvin, Skipper oli rauhallinen. Ongelmia tuotti sen sijaan lampaiden pitäminen portilla sen aikaa, että minä ehdin erotella niitä. Kun Skipper tulee lähelle niin lampaat lähtee karkuun. Eli taas etäisyys! Saatiin kuitenkin tehtävä suoritettua. Muutaman kerran Skipper pääsi pyörimään lampaiden ympäri, ei totellut seis käskyä, oikein odotti tilaisuutta. Malttia lisää!

Kun sitten mentiin keskustelemaan suorituksesta pääportille niin Skipper työnsi nenänsä sähköaitaan, kauhea huuto. Tuli minun luokse hakemaan turvaa, en tehnyt asiasta numeroa, vähän silittelin, jatkettiin juttelua ja Skipper asettui. Hyvää oli, että seuraavan kerran, kun tultiin aitaukseen meni itse katsomaan paikkaa, missä oli säkärin saanut. Ei siis traumoja!

Toinen kierros olikin pelkkää etäisyystreeniä ja kepin painetta. Jätin Skipperin jonkun matkan päähän, lähestyin itse lampaita ja kutsuin. Pysäytin hyvissä ajoin ennen lampaita, jos ei pysähtynyt niin ”pois” ja kepillä painetta. Hyvin ottaa kepin vastaan. Lampaille pääsee vasta, kun tottelee. Jatkossa pitää olla systemaattinen, ei hyväksyä yhtäkään karkaamista. Siinä treeniä täksi talveksi! 

Skipper jälkeä Sipoossa

Taitaa olla melkein pari kuukautta, kun viimeksi tehtiin jälkeä. Tavattiin Pipsan kanssa samalla tutulla paikalla Sipoossa. Skipperin jälki oli n.400m, kuusi keppiä ja sai vanheta vajaan tunnin. Matkalla oli mutkia, muttei suoria kulmia. Ennen jäljelle lähtöä tehtiin keppimuistutus, Pipsa heitti keppejä maahan ja päästin Skipperin vapaaksi. Pysähtyi heti keppien kohdalla haistelemaan, mutta ei olisi heti nostanut, jollen olisi kehunut. Palkaksi cesaria. Vielä pari toistoa ja nyt ei enää tarvinnut kehua. Pipsa keräsi kepit pois, mutta muutama taisi jäädä, sillä Skipper toi niitä vielä kaksi minulle 😊

Lähetin ensin jäljelle huolimattomasti, Skipperillä oli kova kiire. Otettiin lähtö uusiksi, koira sivulle, jälki löytyi lyhyeltä janalta helposti. Skipper lähti matkaan tosi keskittyneesti, nenä hyvin maassa. Vauhti oli sopivan rauhallista. Jäljeltä löytyi viisi keppiä kuudesta. Pienen kallion reunalle tullessa Skipper kadotti jäljen, ei kiivennyt kallion päälle vaan kiersi sen sivuitse. Nenä nousi tällä kohtaa ylös. Keppi olisi ollut kallion päällä. Sitten joutui vähän aikaa hakemaan jälkeä, mutta löysi. Pitää itse muistaa pysähtyä ja odottaa, kun koira työskentelee.

Kepeillä Skipper haisteli tosi pitkään, eikö löytänyt heti vai halusiko vaan varmistaa. Pyöri ja pyöri, ei luovuttanut. Otti kepin suuhun ja toi alkuun minulle. Viimeisten keppien kohdalla nosti kepin, mutta jäi odottamaan minua. Mulle ihan riittävä ilmaisu. Nyt ainakin näytti siltä, että kepit oli tärkeitä ja palkka (cesar) kohdallaan. Tauko ei tunnu vaikuttaneen!

Tokotreenit Koirakulmassa Sipoossa

Skipperille kokeenomainen suoritus, liikkeet kahdessa erässä. Juoksun takia kisat siirtyi, mutta kiva silti nähdä millä mallilla ollaan. Kesällä treenaaminen ollut aika satunnaista, että parempi näin!

Seuraamisessa kiva paikka ja kontakti, välillä vähän aivastutti ja jäin odottamaan. Z:ssa istui seisomisen, kävin korjaamassa, seuraaminen oli huonompaa, jäi katsomaan mitä vieressä olevalla tallilla puuhattiin. Luoksetulossa seisominen voisi olla nopeampi, maahanmenossa tarvittiin tuplakäsky, tasainen hyvä vauhti. Mieti äänenpainoa deck sanassa. Ruudussa hyvä merkki ja ruutuun meno, kutsuttaessa juoksi mun ohi oikealta puolelta, oho! Sitten tauko ja palkka. Ohjattu epäonnistui, piti hakea vasen, lähtikin oikealle ja kohti ruutua. Otettiin uudestaan autettuna. Hyppynouto hyvä. Tunnari samoin. Kauko-ohjauksessa tarvittiin pari tuplakäskyä, seiso-istu vähän eteen, muuten ihan hyvä tekniikka. Kokonaisuutena jaksoi hyvin ilman palkkaa, ei välittänyt korjaamisista!

Sitten tehtiin ohjattua, molempia puolia ja saatiin onnistuneita suorituksia. Ei suostu katsomaan liikkuria, kun vie kapuloita. Vilkaisee aina merkiltä lähtiessä keskikapulaa, mutta tietää, ettei sinne saa mennä.

Skipperillä oli tauko, kun Alice kävi kentällä. Tauon jälkeen otettiin paikkamakuun aloituksia ja lopetuksia ihan kuin rivissä olisi ollut muita koiria. Kuunteli hyvin vain minun käskyjä. Sitten vielä muutama ohjattu. Istumisen nopeampaan nousuun voisi ottaa käsikosketus treenin. Ja tälle jonkun käskysanan. 

Alicen kanssa otettiin ensin ohjattu, oikea puoli,  jossa myös ruutu. Ei haitannut, tosi hyvä. Sitten kuuntelutreeniä/hauskaa.

Luoksetulon yhteydessä tunnari, Alice oli jo lähdössä omalle, mutta tajusi viime hetkellä, että olikin maahan käsky! Luoksetulosta heti tunnareille, muisti kapulat ja lähti hyvin hakemaan.

Sitten ohjatun aloitus, mutta tehtiinkin Z ja hypyn aloitus ja lähdettiinkin seuraamaan. Hauskaa, hyvin kuunteli!

Voihan juoksut

Alice ja Skipper aloitti molemmat juoksun. Alicen piti osallistua HSKH:n toko mestaruuskisoihin ja Skipperillekin oli buukattu koe lauantaille. Alice on mestari ajoittamaan juoksut ja Skipper näköjään seuraa perässä!

Lampailla Lopella Aitopaimen

Pyöröaitauksessa hakukaaria ja pätkä kuljetusta ”siitä”. Skipper oli rauhallisempi kuin ensimmäisellä kerralla täällä, hyvä. Kun lähetän Skipperin hakukaarelle (lähtee minun takaa) niin muista kävellä itse lampaiden läpi vastaan, pysäytyksestä tulee tehokkaampi. Otettiin myös ajamista. Kun lampaat meidän edessä, taputa reittä, koira tulee vierelle ja siitä ”aja”. Skipperillä on vahva taipumus lähteä kiertämään lampaita. Pysäytä ja uudelleen vierelle, kummalle puolelle vaan. Seuraa lampaita, aina kun kääntyvät mene koiran kanssa vastaan ja taas ”aja”.

Lopuksi otettiin aitauksesta otto, tarkoituksena oli kerätä heti lampaat. No, niillä oli kova veto niityn toiselle laidalle, missä osa laumaa ruokailemassa. Skipper toimi rauhallisesti aitauksessa, mutta lampaat sinkosi vauhdilla ulos ja lähti juoksemaan niityn takareunaan. Skipper perässä. Yritti kovasti saada kärjessä juoksevan lampaan kääntymään, muttei onnistunut. Sen sijaan haki takareunasta koko lauman ja lähti tuomaan minulle. Tosi harmi, kun yksi lampaista päätti lähteä eri suuntaan. Ja kun Skipper pyrkii aina tuomaan kaikki, niin jätti lauman minulle ja lähti karkulaisen perään. Ei löytynyt. Saatiin vielä otettua muutama hakukaari harjoitus, jotta lopetus onnistuneeseen suoritukseen. Virpin neuvosta menin merkkaamaan alueen, jolle koira ei saa tulla, kaaresta tulee laajempi. Merkkaa murisemalla ja kepillä vähän paukutellen. Sitten takaisin omalle paikalle ja koiran lähetys. Muistin jopa itse kävellä vastaan pysäyttämään. Meni nätisti, toimii!

Lopuksi käytiin etsimässä kadonnut lammas, metsästä löytyi pieni lauma, jonka Skipper ajoi muiden joukkoon. Sitten isoon paljuun lutaamaan ja viilenemään! 

Stockdog clinic, Hagaberg, Inkoo

Kouluttajana Brixius Fabrizio.

Eka kierros pyöröaitauksessa. B otti Skipperin hihnaan ja minä menin lampaille. Skipper paineistui, kun piti jäädä vieraan kanssa. Meni vähän lukkoon. Lampaat jumiutui portille ja yksi niistä kävi uhittelemaan Skipperille. Skipper parka meni ihan matalaksi maahan. Uhitteleva lammas otettiin pois ja Skipper päästettiin hihnasta. Onneksi Skipper palautui ja alkoi jo ihan nätisti kiertää lampaita.

Toinen kierros isolla niityllä. B oli meidän kanssa ohjaamassa minua ja vähän koiraa. Skipper toimi hienosti, haki ja piti lampaat kasassa. Tehtii ASCA rata ja vahingossa meni centerikin. Ennen häkitystä B vielä kokeili lähettää Skipperin keräämään meidän editse lampaat. Hyvin lähti pelkästä kepin heilautuksesta. Lopuksi B kehui koiraa ja myös minun tällä kertaa rauhallista ohjaamista (tosin minä lähinnä roikuin mukana, kun B ohjasi).

Sitten vielä kierros ankoilla. Se olikin sitten ihmeellistä, Skipper ei oikein ymmärtänyt, että näitä todellakin pitää paimentaa. Nyt tutustuttiin ja sytyteltiin, katsotaan sitten seuraavalla kerralla jäikö mitään mieleen!

ASCA Stockdog trial Kitee, Skipper STDs

Reissuun 4.30 Lahdesta, jonne jätin Kian hoitoon. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä 8.30. Handlers meeting oli juuri alkamassa. Tuomareina lauantaina Anneke de Jong Hollannista ja sunnuntaina Andrea Hoffmann USA:sta.

Trial alkoi ankoilla, jonka jälkeen advanced ja open lampaat. Lampaiden kanssa samaan aikaan alkoi naudat. Started lampaat vasta lounaan jälkeen. Oli aikaa jännittää.

Saatiin lampaat nätisti aitauksesta, jäivät ottoaitauksen puoleiseen etunurkkaan. Sen sijaan, että olisin itse mennyt lampaille lähetin Skipperin hakemaan. Skipper kyllä haki, mutta olin taas itse väärin sijoittunut, enkä saanut lampaita luokseni. Skipper oli täynnä virtaa istuttuaan autossa pitkän päivän. Palautti lampaat melkoista vauhtia ja minä en muistanut himmata menoa. Koko rata oli melkoista juoksutusta, mutta saatiin vietyä läpi. Pisteitä kertyi 66/100. 69 olisi riittänyt qualified suoritukseen. Harmi, eikun yöpaikkaa etsimään ja huomenna uusi yritys.

Sunnuntaina sama kisajärjestys. Radalle mennessä olin päättänyt, että nyt tehdään yhteistyötä, pysyn lampailla ja hiljennän Skipperin vauhtia. Alku taas hyvä, lampaat juoksi kyllä puoleen väliin rataa, mutta palasivat itse ottoaitauksen viereiseen nurkkaukseen. Nyt osasin mennä niiden luo ja päästiin liikkeelle kohti ekaa porttia. Skipper meinasi tulla koko ajan eteen, ehkä myös lampaat liikkui aika nopeasti ja Skipper halusi stopata. Pieni kuljetus, muuten Skipper juoksi lampaiden sivussa pitäen ne minun luona. Tokalle portille päästyä minä pysähdyin, virhe, ja lampaat pääsi karkuun. Lähetin Skipperin liian myöhään hakemaan. Juoksivat omaan nurkkaansa ja portin läpi palautusaitaukseen. Porttia kiinni pitävä kuminauha meni rikki. Tuomari huusi ”I’ll take that as your repen” eli ei auttanut muu kuin poistua radalta. Niin paljon hamitti, että menin heti kysymään tuomarilta, miksi keskeytys, kun rikki mennyt kiinnitys ei ollut meidän vika. Vastaus olikin ”don’t worry, you qualified”. Pisteitä kertyi 74. Melkoinen viikonloppu ja melkoisia ratoja. Pääasia kuitenkin, ettei kotiin tarvinnut lähteä tyhjin taskuin. Tuomisina STDs titteli 😊

Skipper Aitopaimenen lampailla

Treenit Seutulassa peruuntui, joten tuli kiire etsiä treenipaikka vielä tälle viikolle ennen lauantain koetta! Löytyi Aitopaimen, jonne päästiin samana päivänä.

Aitopaimenen niitty on iso ja aitaamaton, toisessa päässä iso pyöröaitaus. Virpi halusi ensin nähdä meidät pyöröaitauksessa, miten osataan kiertää lampaita. Skipper oli ihan innoissaan niitylle tullessa, ei vierastanut yhtään paikalla olijoita ja kiskoi lampaille.

Aloitettiin pyöritys, Skipper kulki hienosti molempiin suuntiin. Sitten pysäytys tasapainopisteessä. Skipper haluaisi aina tulla yli ja kiertää koko ympyrän. Minun pitää itse kääntyä koiraa vastaan heti kun olen lähettänyt sen hakukaarelle. Eniten palautetta tuli siitä, että minun pitää pysyä rauhallisena. Keppi näyttää koiran edessä koiran liikerataa ja työntää samalla kauemmas. Keppi koiran takana vaan lisää kierroksia. Älä heiluta keppiä, pidä ääni rauhallisena, sekin kiihdyttää koiraa. Sitten jätettiin lampaat aitauksen toiselle puolelle ja lähetin Skipperin hakemaan ne minulle. Oikea puoli sujuu tosi hyvin, tekee kivan kaaren. Vasen on turhan jyrkkä, sitä pitää harjoitella. Skipper haki lampaat ja minun piti ottaa ne vastaan, muista liikkua! Kaaren jälkeen keppi heti toiseen käteen pysäyttämään koiraa ja estämään sitä tulemasta yli.

Toisella kerralla harjoiteltiin lampaiden ottamista pyöröaitauksesta ja niiden keräämistä, kun rynnistävät aitauksesta. Uutena asiana tuli, että en enää itse mene aitaukseen koiran mukana vaan avasin oven rakoselleen ja päästin Skipperin sisään, heti maahan. Sitten ovi kokonaan auki (aukeaa sisäänpäin) ja koiran lähetys (oikealta puolelta, koska toimii toistaiseksi paremmin) hakemaan lampaat, nätisti! Kun lampaat ulkona, koira maahan. Koira nopeasti mukaan, ovi kiinni, ja lähetys lampaiden perään. Kannattaa sanoa esim Skipperin nimi, kun lähdössä hakemaan lampaita, rauhoittaa vähän vauhtia. Skipper menee suoraan lampaita kohti, mutta tekee niiden kohdalla täyskäännöksen ja saa lampaat muuttamaan suuntaa. Keräsi sitkeästi kaikki lampaat, myös yksittäiset karkulaiset. Muista itse olla valmiina, kun lampaat tulee, keppi toiseen käteen pysäyttämään koiraa ja liiku!

Tosi kivat treenit, tuli taas paljon uutta. Luotto Skipperiin lisääntyy, kun toimii hienosti uudessa paikassa!

Paimennusklinikka / ASCA trial, Inkoo

Hagabergin tilalla Inkoossa järjestettiin lauantaina paimennusklinikka, kouluttajana Maarten Walter USA:sta. Maarten toimi myös tuomarina sunnuntain ASCA Stockdog trialissa.

Klinikkapäivä alkoi klo 9 reilun tunnin luennolla. Maarten kävi läpi koiran viettejä paimennuksessa, erilaisia paimennustapoja ja kisaratojen kulkua. Hyödyllistä tietoa ja sanastoa! Sain kuulla kokeen säännötkin, joita ei ole tullut luettua.

Jokainen koirakko pääsi kaksi kertaa Maartenin oppiin. Sai valita pyöröaitauksen tai niityn (kisaradan). Mentiin ensin pyöröaitaukseen, hyvä niin, tuli hyviä vinkkejä! Pyöröaitauksessa ajatuksena oli, että koira saa vapaasti kiertää lampaita ja vaihtaa suuntaa, jos haluaa. Keppiä naputettiin maahan, jos koira tuli liian lähelle lampaita. Pikkuhiljaa, kun koira oli sopivasti lampaiden takana otettiin muutama askel taaksepäin ja annettiin koiran kuljettaa. Haettiin koiran luontaista tarvetta etsiä tasapainopiste. Huomasin ensimmäistä kertaa Skipperin kuljetuksessa, että haki itse tasapainoa lampaiden takana, hienoa!

Toisella kertaa mentiin kisaradalle. Toisten suoritusta katsellessa lampaat näytti olevan aika liikkuvia, ei ollenkaan niin ihmisiin tukeutuvia kuin millä ollaan treenattu aiemmin. Aitaus, jossa lampaat olivat oli neliskanttinen, aika pieni. Otettiin ne ulos, kuten treeneissä ollaan tehty. Meni hienosti. Sen jälkeen alkoikin lampaiden kerääminen, väistivät minua ja koiraa yhtä paljon. Kuljettaminen ei onnistunut. Osa lampaista erkani laumasta ja jäi erilleen. Tehtiin rata jollain konstilla jäljelle jääneillä lampailla. Kun tultiin takaisin ottoaitaukselle Maarten pyysi, että tehtäisiin vielä hakukaaria edestakaisin aidan vieressä. Lähettelin Skipperiä lampaiden puolelta toiselle ja lampaat juoksi ottoaitauksen editse hurjaa vauhtia. En ihan ymmärtänyt, miksi tätä treenattiin. Valkeni vasta myöhemmin, kun mietin miten ihmeessä tullaan selviämään kisaradasta. Skipper väsyi juoksemiseen, eikä enää otettu häkkiin laittamista. Treenin jälkeen iski lievä paniikki. Se, mitä osataan eli kuljetus ei nyt onnistukaan. En pääse lampaiden luo. Lähdettiin seitsemän maissa ajamaan mökille, toiset jatkoi paimennusta ankoilla.

Mietin koko illan ja yön eri strategioita miten saan lampaat kasaan. Silloin välähti miksi Maarten halusi meidän treenaavan hakukaaria aidalla, ainoa konsti koota liikkuvat lampaat. Aamulla lähdettiin silmät ristissä ennen kahdeksaa kohti Inkoota!

Trial alkoi ankoilla, koska päivästä oli tulossa kuuma. Started lampaat oli iltapäivällä viimeisenä. Oli aikaa jännittää! Katsomaan oli tullut myös Terhi ja Veera. Aika moni koirakko epäonnistui päivän mittaan haastavilla lampailla. Tilanteen mahdottomuus rauhoitti vähän omaa oloa.

Oltiin neljäs starttaaja omassa luokassa. Marssittiin tuomarin eteen ilmoittautumaan. Sitten lampaiden aitaukselle. Keskimmäisestä aitauksesta otettiin lampaat ja oikean puoleiseen palautettiin. Olin jo avannut portin, kun yksi lampaista hyppäsi aitauksesta pois, portti kiinni ja odotettiin uutta aloituslupaa.

Saatiin lampaat nätisti aitauksesta. Mentiin yhdessä ottoon, Skipper oli kuulolla ja käveli rauhallisesti. Käskytin aika tiukasti. Lampaat jäi lähelle odottamaan, laitoin Skipperin maahan ja suljin portin. Kun Skipper nousi ylös ja otti muutaman askeleen kohti lampaita ne juoksi oikeaan etunurkkaan. Lähetin Skipperin hakemaan, mutta lampaat säntäsi karkuun, vasempaan takanurkkaan asti, sain Skipperin pysäytettyä. Lähdettiin yhdessä kävelemään lampaita kohti ja sain hillitä Skipperiä ettei lähtenyt perään, makuutin vähän väliä. Kun päästiin lampaille Skipper ei enää jaksanut odottaa vaan teki oman ratkaisun. Siitä oikeastaan lähti meidän radan suoritus. Skipper keräsi lampaita hienoilla hakukaarilla ja oli koko ajan tilanteen tasalla ja valppaana. Minulla paniikki päällä, kun lähettelin Skipperiä, ymmärsin sentään liikkua kohti ykkösporttia. Skipper kokosi lampaat uudelleen ja uudelleen minulle ja saatiin ne ekasta portista läpi. Lampaat rauhoittui portin taakse, ilmeiseti nekin väsyneitä juoksemisesta. Laitoin Skipperin maahan ja yritin mennä itse vetämään lampaita, mutta eivät liikkuneet ilman koiraa. Ja kun Skipper lähti liikkeelle niin lauma päätti lähteä takaisin ottoaitaukseen. Jälleen kerran Skipper haki karkulaiset takaisin ja saatiin tokan portin taakse, mutta menivät väärästä suunnasta. Kun lampaat oli portin takana pysähdyin vetämään henkeä ja miettimään. Maarten tulikin sitten neuvomaan, että lampaat pitää saada portille oikeasta suunnasta eli tehdä ns. day light. Skipperin lähetys ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja toka portti suoritettu! Sen jälkeen oli helppoa, lampaat juoksi suoraan alas, Skipper ja minä perässä! Jäivät oikeaan etunurkaan, josta Skipper haki ne avattuani portin. Mikä helpotus, kun suljin aitauksen oven, selvittiin, uskomatonta!

Radan jälkeen suorituksesta oli lähinnä kaoottinen kuva. Videolta katsottuna näyttää todellakin paremmalta. Toki virheitä löytyy paljon, omia. Alussa meinasin päästää lampaat takaisin aitaukseen. Tuomari huusi; close the gate! Sitten olisi heti pitänyt luottaa Skipperiin ja päästää keräämään lampaat eikä odottaa, että karkaavat takanurkkaan. Ja lopussa meinasin jäädä lampaiden jalkoihin, kun en ymmärtänyt siirtää niitä vasempaan etunurkkaan, jonne portti aukeaa. Sen muistin, että portti ei saa sulkeutua, kun sen on avannut eli roikuin siinä vaikka lampaat tuli kohti Skipper perässä! Onneksi juoksivat käteni alta, tuomarikin huusi; be careful!

Mieletön fiilis, upea Skipper ❤

ASCA Stockdog trial, started sheep, qualifying score, second place

Kaikkensa antanut paimen ❤

Skipper lampailla Seutula

Aino teki meille ASCA:n ensimmäisen luokan kisaradan. Kokeen kulku; Lampaat pyöröaitauksesta, kuljetus/ajaminen kahden portin läpi ja palautus pyöröaitaukseen.

Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin vain lampaiden ottamista pyöröaitauksesta. Menin itse aitaukseen mukaan työntämään koiraa aidanviertä pitkin. Keppi osoittamaan suuntaa. Täytyy muistaa pitää koiran vauhti rauhallisena. Lampaat juoksee muuten hirveää kyytiä ulos ja liian pitkälle. Kun Skipper on lampaiden takana laita maahan, jotta lampaat pääsee rauhassa ulos. Sitten edelleen rauhallisesti myös Skipper portista ulos ja portti kiinni. Lampaat juoksi meiltä joka kerta lampolaan vievälle portille. Haettiin sieltä takaisin aitaukseen ja uusiksi. Parempi odottaa ja katsoa mihin lampaat asettuu, kuin antaa koiran heti sännätä perään. Muista tsekata portin aukeamissuunta. Samoin mihin lampaiden nenät aitauksessa osoittaa eli mihin suuntaan lähtevät liikkeelle.

Sitten tehtiin rataa. Pakko suorittaa kuljettamalla, ajamista ei osata. Kun lampaat saatu aitauksesta kävelin niiden luokse ja kuljetettiin ensimmäisestä portista. Muista pitää koira liikkeessä, kun mennään portista läpi! Toinen portti samalla linjalla, mutta suoritetaan kohti pyöröaitausta (lähtöpaikkaa). Tämä portti on hankalampi, lampailla veto ”kotiin”. Pidin Skipperin meidän vasemmalla puolella plokkaamassa lampaiden karkaaminen. Toimi hienosti, hakeutui muutaman toistetun radan jälkeen jo itse tasapainottamaan kulkua. Kun toinenkin portti oli selvitetty loppu oli helppo. Lampaat melkein juoksi pyöröaitaukselle.

Pari kertaa lampaat ryntäsi pyöröaitauksesta tullessa ekan portin ohi. Lähetin Skipperin liian kaukaa hakemaan, meni enemmän jahtaamiseksi kuin paimentamiseksi. Jos näin käy kokeessa niin mene yhdessä koiran kanssa hakemaan, parempi pitää koira hallinnassa.

Lampaiden otto ja palautus pyöröaitaukseen sujuu. Samoin hakukaaret ja kuljetus. Ollaankohan valmiita kokeeseen?!

Tokotreenit Sipoo Koirakulma

Alicelle kokeenomainen treeni, kaikki liikkeet normijärjestyksessä. Palkkasin siirtymistä, seuraavan liikkeen aloituspaikasta. Paikalla oli ”häiriökoira” avustamassa paikallaoloissa. Istumisessa ei teputellut etutassuja, mikä hyvä. Paikallaolossa kääntyi kerran katsomaan takana olevaa  ötökkää ja sain huomautettua. Muuten ok. Nousi vasta toisella. Näitä tuplakäskyjä vaativia aloituksia/lopetuksia tullut luvattoman paljon.

Seuruu ja Z ok, oli keskittynyt. Luoksetulossa ennakoinut seisomista, joten otettiin vain maahanmeno. Lähti hyvin, ei mielestäni nyt ennakoinut seisomista vaan juoksi täysiä. Maahanmeno kovasta vauhdista vähän venyi.

Ruudun merkki oli hyvä, vaikka tuijottikin lähdössä vieressä laiduntavia hevosia! Ruutuun lähetys vasemmalle, mutta ruutu ei löytynyt. Ei edes katsonut sinne päin vaan juoksi minun ja ruudun välistä kohti hyppyestettä, jonka vieressä kasseja ja jonka läheltä aloitettiin seuruu, luoksetulos ja Z?? Korjaaminen ei onnistunut, joten otettiin uudestaan, onnistui. 

Ohjattu tehtiin kohti luoksetulon merkkejä, ruutu jäi taakse oikealle puolelle. Haettava kapula oikea, ei voinut hakea, kun äsken ruutua tehdessä sai nuhteita juostessa samaan paikkaan. Toistettiin niin kauan, että haki. Ekan lähetyksen merkki hyvä, toistoissa vein merkille.

Metallinoudossa aavistuksen hidasteli kapulalla, kolautti jalat hyppyyn. Tunnari ja kaukot ok. Lopuksi tehtiin vielä ruutu uudestaan, meni hyvin. Ja ohjattu niin, että haettava kapula vasen, ei mitään ongelmaa. Sitten vielä kuuntelutreeniä luoksetulossa, ekalla maahan, loppumatka ei pysäytyksiä. Näitä pitää tehdä, eri variaatioita pysähdyksistä.

Skipperillä rauhallisempi treeni silmätulehduksen takia. Kun paikalla oli ”häiriökoira” niin käytettiin sitä hyväksi ja aloitettiin paikallaoloilla. Istuminen oli hyvä, makuussa meni jossain vaiheessa lonkalle. Skipper oli innoissaan, pitkästä aikaa treenaamaan. Ruutu meni hienosti, vaikka tuli vähän banaania. Iso nurmikenttä, oli kiva juosta. Hevosetkaan ei häirinnyt!

Ohjattu tehtiin molempiin suuntiin. Haettava kapula vähän leveämmällä ja lähempänä kuin keskikapula. Otin muutaman askeleen kapulaa kohti. Skipper toi tosi varmasti ja iloisesti.Z:ssa ei mennyt ekalla maahan, sanoin käskyn ehkä vähän hiljaa, muut asennot hyvin muistissa. Seuraaminenkin tuntui kivalta. Tunnari varma.