SWEDASC stockdog trial Krogsbo

Lähtö perjantai-iltana Turusta Siljalla. Alice jäi kotiin äidin kanssa. Käytettiin vielä yhdessä koirat lenkillä ennen lähtöä. Pihassa oli lapsia leikkimässä ja jouduttiin ohittamaan ne läheltä. Pysähdyin, kun Kaya kiskoi ja huusi ja pelkäsin, että nippasee lapsia. Mutta ei ollut Kaya, joka yritti vaan Skipper. Skipperistä on tullut pentujen jälkeen ylisuojeleva Kayaa kohtaan.

Ensimmäinen pysähdys oli Hertsikassa, josta Pauja ja Iitu kyytiin. Seuraava Lohjan ABC:lla, josta kyytiin hyppäsi Maarit. Satamassa treffattiin vielä Merja Tiainen kolmen koiran kanssa. Koirat pissalle ja lauttajonoon. Hyttiin pääsy Skipperin ja Kayan kanssa olikin sitten painajaista. Kaya kiskoi joka suutaan, välillä kiljuen, etenkin jos edessä kulki tutut koirat. Ihana liikkua kapeilla käytävillä. Hytissä tultiin hyvin juttuun ja Kaya hakeutui Paulan tai Maaritin luo leikkimään tai rapsutettavaksi. Minulle oli yllätys ettei vahtinut hyttiä, kaikki koirat siis ihan hiljaa. Käytiin porukalla syömässä illallinen, koirat kannelle, jossa Skipper ja Kaya tekivät tarpeensa laatikkoon ja sitten nukkumaan. Laiva satamassa 06:10. Sitten kohti Kroksbo:ta. Aamusämpylät syötiin autossa.

Matkaa kisapaikalle oli n. 1,5 tuntia. Paikka oli ruotsalaiseen tapaan hyvin hoidettu punaisine rakennuksineen ja aitauksineen ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Ennen kisojen alkua eläinlääkäri kävi katsomassa, kun annettiin koirille matolääkkeet ja päivitti passin.

Kisat alkoi ankoilla. Ensimmäiselle radalle mennessä Skipper oli hyvin kiinnostunut uudesta paikasta. Kun lähetin ankoille kävi haistelemassa ankkojen aitauksen, mutta lähti sitten töihin. Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Ankat olisi kuulemma menneet suoraan keskihäkkiin, jonne Skipper niitä ajoi, jos minä en olisi ollut myöhässä portin kanssa. Pääsivät siis ohi ja minä sorruin taas liikaan huitomiseen ja hosumiseen, mutta Skipper keräsi uudestaan ja uudestaaan ja saatiin osa häkkiin. Ankat meni sinne mielellään. Ensimmäinen kerta, kun oltiin tilanteessa, jossa laitan Skipperin häkin taakse ja sieltä painostaa oven avattuani ankat ulos. Loppu olikin jo helppo. Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraavalla radalla osasin itse olla rauhallinen ja rata olikin erittäin sujuva. Meni niin nopeasti, että loppuhäkityksessä tuntui, että jotain jäi suorittamatta. Qualified course ja sijoitus 1 😊 Skipper työstää ankkoja kivan rauhallisesti.

Lampaita oli kisaradalla viisi, aika liukkaita. Areenan ympärillä oli korkeat lauta-aidat ja näytti olevan leveämpi, kuin mitä tähän mennessä olen muita nähnyt. Ensimmäisellä radalla otto meni hyvin, Skipper meni rauhallisesti ottoaitaukseen, mutta ei ehtinyt lampaiden taakse, kun ne jo juoksi ulos. Lähetin Skipperin perään, luotin, että hakee nätisti ja jäin sulkemaan porttia. Oton jälkeisestä haltuunotosta saa paljon pisteitä. Ykköselle nostossa oli vähän mutkittelua, samoin kakkoselle, pääsivät tippumaan crossdrivesta, mutta molemmat portit tuli tehtyä. Centeriä joudutiin myös työstämään hetki, mutta saatiin osa lampaista läpi ja sitten enää häkitys, joka oli siisti. Pikkasen oli vauhdikasta menoa, mutta Skipper teki töitä ja esteet tuli suoritettua. Yleisöstä tuli kommentti, että hyvä rata; ”so the dog as the animal” Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraava lammasrata olikin sitten melkoista menoa. Ei tainnut yksikään stoppi mennä läpi, vasta centerillä Skipper pysähtyi, tilanne rauhoittui ja lampaat meni läpi. Yllättävän pitkään tuomari antoi yrittää esteitä, ilmeisesti katsoi, että koira tekee koko ajan siististi töitä. Vasta häkityksen jälkeen tuomarin toimesta huomasin, että yksi lammas oli jäänyt kakkosportin taakse piiloon, yleisökään ei sitä ollut huomannut, ovela otus. Ei tulosta, sijoitus 3.

Iltapäivän kisassa Skipper palkittiin High in Advanced ruusukkeella ♥ 

Trialissa oli vain yksi tuomari, Marie Nagone, joten titteliä ankoilta ei saatu.

Paluumatkalle lähdettiin kuuden maissa, hotellivarausta ei ollut, mutta päästiin Maaritin kaverille Tullingeen yöksi. Su aamu neljältä ylös, koirien lenkitys ja startattiin kohti satamaa. Laivalla taas sama juttu Kayan kanssa. Riekkui ja kiljui. Skipper ei tällä kertaa suostunut asioimaan laatikolla, mutta pissasi onneksi kannelle. Kaya sen sijaan teki laatikolle kaikki tarpeet. Nukuttiin, syötiin, shoppailtiin. Laiva Turussa 19:15 ja kotona ennen kymmentä. Huippu reissu 😊 

Kayalle jälki Maantiekylässä

Jes, Kaya ilmaisi kepit! Maantiekylässä lenkkiseuraa odotellessa tein Kayalle n. 50m pitkän jäljen, jossa loiva kaarros. Kepit taas puolessa välissä ja lopussa. Piti tehdä tämä seuraava jälki pellolle, mutta ajattelin kuitenkin käyttää odotusajan hyväksi. Vettä satoi ja jälki sai vanheta sen aikaa, kun käytiin lenkillä. Alku oli taas vähän sähläystä ennen kuin Kaya pääsi juonesta kiinni ja keskittyi. Oli edelleen vähän epätarkkaa menoa, mutta hienointa oli, että kepin kohdalla alkoi pyöriä ja etsiä. Ei ottanut keppiä suuhun, mutta kosketti nenällä. Sama juttu vikalla kepillä. Nyt näyttää siltä, että kepeille on alkanut tulla merkitystä!

Fore ja Skipper pääsivät vielä esineruutuun illan hämärtyessä ja nousihan sieltä esineet.

Paimennusta PSF Seutula

Skipperin kanssa jatkettiin itsenäistä työskentelyä ja kaariharjoituksia. Joudun vieläkin muistuttamaan etäisyydestä. Jottei kävisi ihan tylsäksi niin tehtiin muutama otto, poispäin ajoa ja häkitystä pieneen häkkiin. Kaya pääsi myös Kristiinan kanssa lampaille. Meni aika kivasti, muutama syöksy, mutta sitten taas otti etäisyyttä!