Jälkeä Tuusulassa

Kävin tekemässä pitkästä aikaa jäljet Skipperille ja Kayalle. Kayalle merkkasin koko jäljen, n. 100m, aika suora ja kepit puolessa välissä ja lopussa. Nyt kun näin missä jälki kulki oli helppo seurata miten tarkasti Kaya oli jäljen päällä. Aika hyvin meni, silloin tällöin kävi tarkastamassa jäljen ulkopuolella. En olisi huomannut ensimmäistä keppiä, mutta Kaya kääntyi ympäri ja alkoi selvästi haistella ja hakea. Siinä vaiheessa aloin kehua. Ei nostanut keppiä, mutta edistystä on, että reagoi ja selvästi ilmaisi! Ei olisi millään malttanut jäädä leikkimään kepillä. Viimeinen osuus mentiin hyvin jäljellä, mutta meni surutta kepin yli. Koska jälki loppui pysäytin Kayan, riittää, ja näytin keppiä ja jäätiin leikkimään. Lelu mukana. Lisää keppitreeniä!

Skipper jäljesti hyvin puoleen väliin, oli tarkka, ei liikaa vauhtia ja nosti keppejä. Puolessa välissä jälkeä tallatessani ohitseni juoksi kaksi koiraa. Tässä kohden Skipper harhautui, en auttanut, tosin en ihan tarkkaan muistanut missä jälki menikään. Mutta siis eksytiin reitiltä ja palattiin autoon ilman palkkaa. Täytyy alkaa tehdä Skipperille suunniteltuja harhoja.

Kayan loppuveryttely 😊

https://youtu.be/1lwsauj344k

Ulla Kaukosen hyppytekniikka

Skipperillä on juoksu, joten Kaya sai treenata koko meidän ajan. Yleensä kuulemma pennulle vain yksi harjoitus per kerta, mutta nyt tehtiin kolme. Oli mielenkiintoista nähdä miten Kaya suhtautuu vieraaseen halliin, vieraisiin koiriin, leikkiikö ym. kun on tuollainen sähikäinen. Positiivisesti sain taas kerran yllättyä. Oli kuin kotonaan hallissa, odotti hallin reunalla ihan hiljaa, kun kävin auttamassa harjoitusten rakentamisessa. Ja leikki ihan hurjana.

Ensimmäinen harjoitus oli yhdellä pumpperilla. Koira riman taakse rintamasuunta eteen, pumpperin takana lelu, joka oli viety yhdessä. Vaikeinta oli saada Kaya istumaan lähdössä, oli kuin saippuapala, hirveä hinku lelulle. Neuvona oli laittaa koira jalkojen väliin. Laitoin Kayan istumaan eteeni ja siitä käännyin niin, että jäi minun jalkojen väliin. Heti, kun Kayan katse oli suuntautunut eteen päästin irti. Teki valtavan saalistusloikan lelulle. Hurja ilmalento ja hurja taistelutahto sai muut nauramaan, hyppytekniikasta en sitten tiedä...

Toinen harjoitus oli neljällä pumpperilla, kuuden askelen välein. Sama juttu, Kaya istui jalkojeni välissä ja lähetin lelulle, jota nyt avustaja piti. Ei kolautellut pumppereihin eli kaitpa ihan ok. Ullan palaute oli lähinnä, että vilkkaaksi koiraksi keskittyy hyvin.

Kolmas harjoitus muuten samanlainen, mutta pumppereiden matkaa pidennettiin; 6, 7 ja 8 askelta. Ihan hyvin loikki, hirveä kiire palkalle!

Kun aikaa oli vielä jäljellä tehtiin neljäs harjoitus, mutta ei enää hyppyjä vaan Kaya sai tehdä agilityputkea. Ensin vähän ihmetteli, mutta meni lelun perässä läpi.

Kayan kanssa harrastuskoiran pentukurssilla

Masseterin kurssilla harjoiteltiin koulutuksen perusteita ja rauhoittumista sheippaamalla. Ryhmässä oli viisi pentua ja meille oli aina tehty pöydillä rajatut omat loosit. Olin odottanut, että Kaya olisi ollut levottomampi ja kiinnostunut enemmän muista pennuista, mutta osasi yllättävän hyvin rauhoittua. Pitkäjänteisyys ja keskittyminen paranivat kurssin edetessä vaikkakin koko ajan piti silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Taukojen aikana malttoi jopa lepäillä omalla alustallaan.


10.9. Ensimmäisellä tunnilla aloitettiin ihan yksinkertaisesta, sanottiin pennun nimi ja kun pentu vilkaisee naksu ja palkka. Luopumista namilla, käsi ensin nyrkissä, sitten vaikeutettiin ja nami avokämmenellä. Lopuksi kosketuskeppi, pentu koskettaa nenällä keppiä ja palkka. Keppi ostettu!

17.9. Toinen tunti luopumista lelulla. Tässä sama periaate kuin namilla. Heti, kun pentu lopettaa hyppimisen ja lelun tavoittelun se saa sen ja sitten leikitään. Seuraava harjoitus oli kosketuskepillä. Keppi vasempaan käteen ja pennun piti seurata sitä, ei tarvitse koskea. Vähän vaikeutettiin, nami ruokakippoon ja pennun piti seurata kosketuskeppiä ja luopua ruokakupista. Kaya ei jaksa kovin montaa toistoa, mutta äkkiä oivaltaa mitä siltä halutaan.

24.9. Kolmas tunti alkoi seisomisen opettelulla. Saatiin korokkeet, jolle pennun piti nousta. Alkuun naksu ja palkka pelkistä etujaloista. Kosketuskepillä sai ohjata pentua korokkeelle, mutta ei houkutella namilla. Haettiin sitä, että pentu oivaltaa itse. Kaya oli vähän epäileväinen korokkeen suhteen, laittoi kyllä mielellään etujalat laudalle. Pari kertaa sain koko koiran korokkeelle, takapään hallinta on vielä vähän hakusessa. Sitten peruuttamista seisomisen kautta. Pentu seisoo, viedään nami etujalkojen väliin ja kun pentu kumartuu katsomaan ottaa yleensä samalla askelen taaksepäin. Jos takatassu liikahtaa edes vähän heitetään nami etujalkojen välistä (palkka taakse). Kaya putosi enimmäkseen maahan, kun vein namin alas, pari kertaa ehti ottaa askelen ja sain palkattua oikea-aikaisesti. 

1.10. Neljäs tunti vastaehdollistamista. Liisa toi erilaisia leluja häiriöksi, pennun piti katsoa häiriötä, josta palkka. Viimeinen häiriö oli liikkuva pieni orava. Aika paha, muista häiriöistä selvitiin kunnialla, mutta nyt Kayan olisi tehnyt kovasti mieli mennä lelun luo. Jatkuvalla syötöllä nameja sain sen pysymään paikalla. Luopumista niin, että palkan sai, kun luopui lelusta/namista ja suoritti jonkun tehtävän, jonka pentu osaa. Me tehtiin istumista. Kaya ei ole ahne, mikä lisää haastetta.

8.10. Viides ja viimeinen tunti. Aloitettiin laatikkoleikillä. Kaikki sai pahvilaatikot, jotka laitettiin maahan pennun eteen. Katsomalla/koskettamalla laatikkoa naksu ja palkka. Laatikko laitettiin välillä ylösalaisin, kansi auki ym. Tarkoitus vaan palkata tekemisestä. Seuraava harjoitus oli kontakti ihmiseen. Liisa käveli meitä kohti, pentu sai katsoa ihmistä muttei lähestyä. Rauhallisesta katsomisesta naksu ja palkka. Opetetaan, että ihmisen lähestyessä kannattaa aina hakeutua omistajan luo. Kaya oli tunnin alussa jo ehtinyt tervehtiä Liisan, kun tein ostoksia. Nyt oli ihan rauhallinen ja vain katsoi, kun Liisa tuli kohti. Mutta Liisan työharjoittelijaa olisi halunnut päästä haistelemaan, olikin vaikeampi. Otettiin monta toistoa ja häiriöihminen ei tullut ihan lähelle. Sitten vielä vaikeutus eli häiriöihminen tervehti iloisesti ja jutteli pennulle. Tässä olikin sitten jo haastetta, tarvittiin muutama toisto, että Kaya muisti miten tässä pitää käyttäytyä! Lopuksi Liisa soitti erilaisia ääniä, joiden aikana pennun kanssa piti tehdä jotain tehtävää, sellaista minkä pentu osaa. Pennun piti vain pystyä äänistä huolimatta keskittymään tekemiseen. Ovikello, lasten äänet, Kaya ei edes noteerannut. Koirien haukunta ja summeri saivat sen kuuntelemaan, mutta jatkoi taas kosketuskepin kanssa treeniä ja stoppiharjoituksia. 

Kayalle jälki Maantiekylässä

Jes, Kaya ilmaisi kepit! Maantiekylässä lenkkiseuraa odotellessa tein Kayalle n. 50m pitkän jäljen, jossa loiva kaarros. Kepit taas puolessa välissä ja lopussa. Piti tehdä tämä seuraava jälki pellolle, mutta ajattelin kuitenkin käyttää odotusajan hyväksi. Vettä satoi ja jälki sai vanheta sen aikaa, kun käytiin lenkillä. Alku oli taas vähän sähläystä ennen kuin Kaya pääsi juonesta kiinni ja keskittyi. Oli edelleen vähän epätarkkaa menoa, mutta hienointa oli, että kepin kohdalla alkoi pyöriä ja etsiä. Ei ottanut keppiä suuhun, mutta kosketti nenällä. Sama juttu vikalla kepillä. Nyt näyttää siltä, että kepeille on alkanut tulla merkitystä!

Fore ja Skipper pääsivät vielä esineruutuun illan hämärtyessä ja nousihan sieltä esineet.

Jälkeä Petikossa

Eija teki Kayalle n. 50m pitkän jäljen pellolle ja minä Skipperille metsään. Ensimmäinen vieraan tekemä jälki Kayalle. Oli ensin ihan ihmeissään, ei meinannut millään ymmärtää mitä oltiin tekemässä. Haisteli ympäriinsä ja kuunteli tiellä liikkuvia. Lopulta laittoi nenän maahan ja otti jäljestä kiinni. Ryntäsi vähän matkaa ja pysähtyi taas katselemaan ympärille. Odotin vain ja päästiin taas jatkamaan. Ensimmäinen keppi oli puolessa välissä, tultiin ihan kepin kohdalle ja aloin kehua. Kaya ei välttämättä olisi itse keppiä nostanut. Oltiin siis kuitenkin jäljellä. Leikittiin hetki kepillä. Kepin jälken työskentely parani, nenä pysyi maassa ja itsekin muistin hillitä menoa. Jälki loppui keppiin, mutta Kaya oli n. puoli metriä jäljen sivussa. Ilmeisesti tuuli otti jäljen hajun sinne. Paikallisti kuitenkin kepin ja aloitettiin leikki. Jatkettiin leikkimistä lelulla. Ihan hienosti meni alkuvaikeuksien jälkeen. Täytyy varmaan tehdä seuraavakin jälki pellolle, jotta tarkkuutta saisi lisää.

Skipperillä oli vaikea aloitus. Olin kävellyt kävelytietä edestakaisin, josta piti lähettää janalle. Joka suunnasta tuli siis mun hajua. Skipper lähtikin ensin takajäljelle, odottelin ja annoin etsiä. Päästiin matkaan, alku oli täynnä puunrunkojen ylitystä ja ryteikköä, mutta Skipper selvitti hienosti. Kaksi ekaa keppiä nousi helposti. Sen jälkeen sitten eksytiin. Lähti ihan omille teille, nenä maassa eli jotain hajua se seurasi, muttei suinkaan minun. Päädytiin tielle, jonne sitten lopetin. Toivottavasti oppi tästä jotain ja seuraavalla kerralla tarkempi, jäi Cesar purkki saamatta.

Lopuksi koirat pääsi metsään juoksemaan. Kauhea ralli alkoi. Varsinkin Kaya ja Cher juoksivat ihan hulluna. Kaya sai ainakin purettua ylimääräiset mehut. On kyllä erittäin energinen ja vilkas tapaus!

Ampumistreenit Viilarilla

Pian kanssa Viilarille. Skipper ei edelleenkään välitä lainkaan, ei reagoinut seuraamisessa eikä paikallaolossa. Kaya vähän kuunteli, kun leikitin sitä, muttei lopettanut leikkiä, korvat vaan värähti. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla namittamista ettei aina yhdistä ampumista ja hurjaa leikkivirettä.

Jälkeä Maantiekylässä

Sanna teki aika haastavan jäljen Skipperille; polun reunaa pitkin, hiekkakuopan ylitys ja maaston vaihteluja. Ei päästy ihan loppuun asti, mutta opettavaista koiran lukua. Oltiin pyöritty jo aika pitkään ja oltiin selvästi hukassa. Skipper alkoi yhtäkkiä kiskoa eteenpäin ja minä yritin harata vastaan. Skipper piti päänsä ja nappasi kepin. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Kayalle sain keppien opetukseen hyvän vinkin, tehtiin keppiympyrä. Nappasi heti kepin suuhun, jolla sitten leikittiin. Keppi pois ja odotin, että jatkaa etsintää. Ensin istui ja ihmetteli, mutta kärsivällisyys on aika lyhyttä vielä, joten lähti pian liikkeelle. Nostettiin vielä kaksi keppiä. Alkoi selvästi päästä jyvälle mitä tässä haettiin. 

Kayalle jälki Nuuksiossa

Mukana Milo ja Nemo. Tein n. 50m jäljen pellolle, nameja n. joka toisella askeleella ja lopussa keppi. Jälki meni polun yli. Kaya jätti kaikki namit syömättä ja rynnisti eteenpäin. Polun ylityksessä joutui vähän hakemaan jälkeä uudelleen. Lopussa oleva keppi mentiin myös yli ja nappasi sen sijaan vieressä pystyssä olevan. Lopuksi leikittiin kepillä ja lelulla. Ensi kerralla ei nameja!!

Kallvik jälkeä

Kävin Kallvikissa tekemässä Kayalle jäljen. Tein alkuun pienen namiruudun, mutta itse jäljelle laitoin vain ehkä joka viidennelle askelelle namin. Pituutta jäljellä oli n. 40 m, kun vastaan tuli polku ja lopetin siihen. Kaya söi nyt hyvin alun namit ja näytti siltä, että söisi myös jäljellä olevat. Mutta n. 10 metrin jälkeen söi enää satunnaisesti ja viimeisten 10 m aikana ei yhtään. Loppupalkkakin meinasi jäädä syömättä. Ensi kerralla täytyy yrittää himmata vauhtia ja loppupalkaksi lelu.

Taas jälkeä, Maantiekylässä

Tein Kayalle metsään n. 50 m jäljen, jolla paljon nameja. Suurin osa nameista jäi syömättä, mutta pysyttiin aika hyvin jäljen päällä muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta. Vauhtia on aika paljon, sitä saa hillitä. Selvästi idea siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja tykkää kovasti!

Skipper pääsi tekemään esineitä, kolme. Alueella oli pentujen nameja, joka vähän häiritsi työskentelyä, mutta kaikki esineet löytyi ja intoa piisasi!

Jälkeä Sipoossa

Skipper tehnyt pääosin 400-500m jälkeä. Nyt päätettiin tehdä pidempi ja Pipsa tallasi n. 650m pitkän jäljen, jolla kuusi keppiä. Vaihdettiin myös Mustin kanssa puolia eli Skipperin jälki nyt metsässä vastapäätä autoja. Jana meni hyvin, tosin tiekin ohjasi suoraa linjaa. Vauhti oli kova heti alusta alkaen lämpimästä illasta huolimatta, kovempi kuin vähään aikaan. Välillä minun piti ottaa juoksuaskelia. Vauhdista huolimatta keppejä nousi. N. 500m kohdalla vauhti alkoi hidastua, ihmettelikö matkan pituutta vai alkoiko väsyttää. Samoihin aikoihin lähti nenän edestä lintu lentoon, joka ehkä harhautti ajatuksia. Viides keppi jäi. Kuudes löytyikin sitten taas helposti. Todella hienosti meni, tyytyväinen 😊Seuraavilla kerroilla pituutta, ehkä ristiin menevä jälki tms. haastetta.

Kayalle tein metsään n. 20m pitkän namijäljen. Kaya ei paljon nameista välittänyt ja jälki oli aivan liian lyhyt, suoritettu hetkessä. Ensi kerralla pituutta ainakin 50m ja jotain parempaa namia.

Hakua, Kyllästämöntie

Käyty muutamia kertoja kentällä treenaamassa rullailmaisua. Vauhtia ja intoa riittää, luovutuksiin pitää panostaa. Skipperillä liian kiire takaisin maalimiehelle ja palkalle. Haluan luovutuksen eteen, liinan kiinnitys, sivulle siirtyminen ja sitten vasta näyttö. Rullaa ei vielä otettu metsään.

Päivän hakutreeneissä neljä maalimiestä, ensimmäistä kertaa maalimiehet pressun alla ja tehtiin hajuhakuna. Mentiin aika pitkälle piiloa kohti, että olin varma, että Skipperillä haju ja ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Takaisin keskiviivalle ja lähetys. S lähtee hyvin, mutta nyt maalimies olikin järkytys pressun alla. Kurotti tosi pitkälle, että ylsi syömään nameja. Seuraavalla jätettiin pressu puoliksi auki, lähtö ihan yhtä innokas eli edellinen "järkytys" ei vaikuttanut. 

Hakua Sipoossa

Päästiin Pipsan ryhmään kokeilemaan hakua, Skipperille ihan uusi laji. Treenit oli Sipoossa, tutussa jälkimetsässä. Neljä purkkia mukana, sydäntä, keuhkoa ym. herkkua. Maalimiehet meni yksitellen piiloon, näkönä, näyttäen purkkia lähtiessä. Pipsa oli ensimmäinen maalimies, koska tuttu Skipperille. Skipper vinkui ja riekkui hihnassa, kova hinku perään. Seuraavien maalimiesten kanssa sama juttu, intoa riitti. Vähän mietin miten suhtautuu vieraisiin ihmisiin, mutta ihan hyvin oli mennyt piilolle. Vähän oli jänskättänyt, mutta ruoka voitti. Ihan kiva, sillä Skipper on muuten aika välinpitämätön vieraita kohtaan.

JK1 Skipper, Tampere

Kolmas kerta toden sanoo, JK1 Skipper !!! Tuomari Virve Köppä, yhteispisteet 270.

Kello soi puoli kuusi, pimeää, kova tuuli, vettä tihutti. Ja nokka kohti Tamperetta. Kokoontuminen 8.30 maastossa. Meillä oli kolmas jälki, maasto näytti kivalta, ei ryteikköä, mutta kohosi kauempana jäkäläiseksi kallioksi. Kallioilla meillä on jostain syystä ollut ongelmia, jälki on hukkunut. Kauaa en ehtinyt asiaa miettiä, tuomari saapui jo 9.20. Lähetin Skipperin janalle ja poikkesi heti oikealle haistelemaan kivikasan. Otin takaisin, uusi lähetys ja nyt irtosi liinan mitan ja kääntyi sitten varman oloisena oikealle. Lähdin perään, nopea vilkaisu tuomariin, joka oli jo keskittynyt papereihinsa eli ilmeisesti edettiin oikeaan suuntaan. Jälki lähti heti kipuamaan kalliolle, jonka juurelta löytyi eka keppi. Kallion päällä Skipper meni edelleen varmasti ja nenä maassa, mutta jätti toisen kepin, jonka minä huomasin! Sitten laskeuduttiin kalliolta ja maasto muuttui kosteikoksi, varpuja ja ojia. Edelleen mentiin keskittyneesti ja loput kepit nousi hienosti. Aikaa käytettiin n 10 minuuttia ja ehdin palkata kepeillä rauhassa.

Esineruudussa Skipper toi taas keskellä edessä olevan, sukan. Irtosi ensin vasempaan takakulmaan, muttei tuonut mitään. Kaikissa kokeissa ollut sama juttu. Treeneissä nostaa takarajalla olevat. Nyt olisi ollut tennari, eikö sitten halunnut ottaa... Täytyy uusia esinevarasto, jotain vähemmän kivoja mukaan.

Esineruudun jälkeen tuomari antoi palautteen myös janalta. Antoi neuvoksi odottaa hetki ja antaa koiran haistella/rauhoittua ennen lähetystä, nyt kuulemma vain huiskasen matkaan. Ei ykkösluokassa vielä vähentänyt mitään kivikasan haistelusta. Myös esineruudusta täydet, Skipper teki koko ajan töitä vaikkei takakulmasta nostanut. 130 + 40 + 30

Tottisosuus oli hienolla nurmikentällä. Kaikki muu meni odotusten mukaisesti paitsi esteet. Suora eteentulo on vielä epävarma ja näkyy etenkin kisatilanteessa. Jäi hieman vinoon käsiavuista huolimatta. Eteenlähetys onnistui, juoksi niin kauan kunnes tuli maahan käsky! Hyppyä ei tehnyt ollenkaan, haki kyllä kapulan. Opetettu palautus kiertäen ja olisin odottanut, että hyppää mennessä. A on ollut jo aika varma treeneissä, molempiin suuntiin. Nyt teki vain kerran ja palautti kiertäen vaikka annoin vielä lisäkäskyn. Aika jännäksi meni kuunnella tuomarin palaute, mutta lopputuloksena kuitenkin tarvittavat 70 pistettä ❤

Ampumista, tottista, jälkeä

Veeran ja Katjan kanssa tavattiin Viilarilla ampumisharjoituksen merkeissä. Skipper ei ole koskaan reagoinut ampumiseen, mutta itseni takia halusin ennen koetta vielä testata, että kaikki ok. Ammuttiin sekä paikkamakuussa, että seuraamisessa, ei mitään ongelmaa. Sieltä sitten lähdettiin Katjan kanssa Landbohon tekemään vielä viimeistelyjälki ennen koetta. Riski, mutta kannatti. Skipper nosti kaikki kepit! 

Jälkitreenit Sipoossa

Pitkästä aikaa jälkeä Pipsan kanssa. Vettä satoi ja kova tuuli, mutta koe tulossa, pakko treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska kepit olivat menettäneet merkityksen. Kaksi ekaa jäi, minä löysin, näytin, ei palkkaa. Johan rupesi löytymään keppejä. Hyvin silti jäljesti, muuten en olisi keppjä huomannut. Lopuksi esineruutu, joka treeneissä onnistuu aina hyvin. Skipper juoksee heti takareunaan ja nappaa sieltä esineen. Kokeessa on ottanut yleensä edestä keskeltä ja jostain syystä jättänyt takareunalla olevan. Onkohan sitten ollut epämiellyttävä esine, koska kuitenkin käy koko alueen läpi.

Jälkikoe, Hyvinkää

Skipper teki varmaa työtä jäljellä ja nosti hienosti kaikki kepit. Minäkin olin rauhallinen ja hiljaa ja annoin Skipperille työrauhan. Maasto oli mukavan vaihtelevaa; avaraa metsää, hakkuualue, puron ja kallion ylitys. Tällä kertaa jäljen tekijä oli jäljen päässä vastaanottamassa kepit. Siitä huolimatta katsoin tarkkaan jokaisen kepin, oliko merkitty viimeiseksi! Jana meni vähän paremmin kuin edellisessä kokeessa. Skipper tosin lähti heti janan alussa vasemmalle, jolloin jouduin kutsumaan pois ja lähettämään uudelleen. Kääntyi kohta taas vasemmalle ja nyt luotin, että on jäljellä ja lähdin perään. Myöhemmin tuomari kommentoi, että muutama ykkösluokan koira oli haistanut jäljen jo sen alapuolelta tuuliolosuhteista johtuen eikä rokottanut tästä pisteitä.

Esineruudussa Skipper irtosi hyvin takareunaan, muttei nostanut sieltä mitään, vaikka tuomarin mielestä oli mennyt ihan esineen vierestä. Nousi kyllä puuta vasten ja haisteli siihen sidottua kreppinauhaa! Takastullessa nappasi keskeltä lompakon ja toi käteen. Pisteitä maastosta 192.

Tottis jäi puutteelliseksi. Eteenistuminen luoksetulossa ja noudoissa onnistui jo melkein, ei ihan suora, mutta yritystä oli jo. Pystyesteessä Skipper hyppäsi hyvin, ei kolauttanut, palautus kiertäen. A:ta ei kiivennyt lainkaan. Ehdin vähän hetsata ja oli jo karkaamassa esteelle, mutta sitten liikkeenä ei sitä enää tehnyt. Tuomari haki selvästi koiralta voimakkuutta ja vauhtia, pisteitä 65. Tuomari Vesa Häkkinen.

Skipper jälkikoe, Raisio

Elämäni ensimmäinen pk-kisa. Lievästi sanottuna jännitti! Lähtö Raisioon klo 6 aamulla. Paikalla piti olla 8.30 ja kisat avattiin klo 9. Tuomarin johdolla lähdimme ajamaan letkassa kohti jälkimaastoja. Siitä sitten yksitellen tippui autoja pois. Odotellessa meidän vuoroa, joka tuli vasta n. klo 11 tein muutaman keppimuistutuksen Skipperille.

Jana lähti metsätien reunasta, auton sai jättää ihan viereen. Kerroin tuomarille, että eka kisa ja kyselin vielä ohjeita; kertooko, jos koira lähtee takajäljelle ym. Ennen matkaan lähtöä tuomari tuli suoristamaan jälkiliinani, jonka olin kelannut nippuun ja häntäpään ranteen ympärille 😊 Teiden sijainnista päätellen olin päättänyt, mihin suuntaan jäljen on pakko lähteä. Janan alussa Skipper vähän pyöri ja lähti sitten tietysti etenemään vastakkaiseen suuntaan, mitä itse olin ajatellut. Kun yritin stopata Skipperiä niin tuomari ystävällisesti huusi, että anna sen koiran mennä! Silloinkin vielä epäilin, että näinköhän ollaan jäljellä. Eka keppi löytyi mielestäni aika myöhään ja ajattelin, että nyt jäi alusta joku nostamatta. Viides keppi oli lähellä tietä ja olin varma, että jälki päättyy siihen. Enpä muistanut, että kuudes ja arvokkain keppi on aina merkitty... mutta tulen varmasti muistamaan seuraavissa kokeissa! Otin siis Skipperin jäljeltä kesken kaiken pois ja lähdettiin palauttamaan keppejä. Pisteitä jäljeltä kertyi 100 ja janalta 32.

Skipper jäljesti hyvin, vaikka minä tein kaikkeni vaikeuttaakseni sen työskentelyä. Jäljellä ei ohjaajan pitäisi ajatella mitään! On se vaan huimaa, miten vieraassa metsässä on täysin koiran armoilla.

Esineruutuun päästiin klo 14. Sieltä saatiin piste vaille täydet. Skipper irtosi hyvin, työskenteli takarajalla, mutta ei sieltä löytänyt tai nostanut. Palatessa sai hajun keskellä olleesta esineestä ja nappasi sen. Pudotti minun edessä, mutta nosti uudelleen ja toi käteen. Maaston jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus tulokseen. Yhteispisteet 161.

Tottis alkoi klo 15.30. Enää ei jännittänyt, tiesin, että meille haastavaa on esteet ja eteen istuminen. Niitä treenattu vasta muutama viikko, kun keksin ilmoittautua kokeeseen. Edellisen parin toinen koirakko keskeytti maaston jälkeen, joten lähdettiin lennosta kentälle. Skipper oli onneksi ihan reipas autosta otettaessa. Oltiin toinen suorittaja eli aloitus paikkamakuulla. Sen aikana oli hyvä seurata mistä liikkeet aloitettiin, mistä kapula haettiin jne. Vähän mietitytti, miten Skipper reagoi laukauksiin yksin maatessa, mutta oli rauhallinen palatessani. Seuraamiskaavio meni hyvin, vasemmalle käännöksiä pitää vielä työstää. Ainoa, joka hätkähti ampumista olin minä. Liikkeestä istumisen rontti seisoi. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Muutaman viikon treeni ei vielä kantanut kokeeseen asti. Noudon palautus samoin suoraan sivulle. Hypyn Skipper vielä hyppäsi, palautus kiertäen, mutta A:ta ei suorittanut lainkaan. Treenenissä A:sta on tullut jopa ihan kiva, olisikohan ollut jo väsynyt. Eteenlähetyksessä lähti hyvin, mutta pysähtyi, kun huomasi pallon puuttumisen. Uusi käsky ja lähti taas hyvin liikkeelle ja käskystä heti maahan. Tottis jäi puutteeliseksi, pisteitä 62. Ilman istumisen mokaamista oltaisiin varmaan kaikkine sivuille tuloineen ja esteiden kiertämisineen vielä voitu saada tulos. Ihan hyvä tietää jatkoa ajatellen. Mutta ei ollenkaan huono suoritus tällä treenimäärällä. On kyllä rankkoja nämä koepäivät, mutta hieno uusi kokemus! Tuomari Kalevi Levänen.

Virven jälkikoulutus

Otettiin Veeran ja Pipsan kanssa Virveltä jälkikoulutus. Paikkana Hyvinkää, Peuranpääntie. Veera teki Skipperille alokasluokan jäljen, kuusi keppiä. Kiva tasainen mäntymaasto. Skipper jäljesti todella hyvin, nosti kaikki kepit. Janalta lähti muutaman metrin takajäljelle. Janaharjoitusta paljon ja esim niin, että  koiran lähtiessä oikeaan suuntaan se löytää palkan heti, joko keppi tai ruokaa. Kepistä tehtävä houkutteleva, menee jäljen edelle. Motivaatio ja halu kepeille!

Esineistä kaksi löytyi helposti, Virven mukaan hyvät pistot ja irtoaa hienosti. Kolmas aika edessä. Löysi helposti, mutta jätti?! Lähettelin uudestaan ja toi lopulta. 

Kisaan voisi mennä, mutta ei ole mikään hinku treenata kamalia esteitä.

Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.