Jälkeä Tuusulassa

Kävin tekemässä pitkästä aikaa jäljet Skipperille ja Kayalle. Kayalle merkkasin koko jäljen, n. 100m, aika suora ja kepit puolessa välissä ja lopussa. Nyt kun näin missä jälki kulki oli helppo seurata miten tarkasti Kaya oli jäljen päällä. Aika hyvin meni, silloin tällöin kävi tarkastamassa jäljen ulkopuolella. En olisi huomannut ensimmäistä keppiä, mutta Kaya kääntyi ympäri ja alkoi selvästi haistella ja hakea. Siinä vaiheessa aloin kehua. Ei nostanut keppiä, mutta edistystä on, että reagoi ja selvästi ilmaisi! Ei olisi millään malttanut jäädä leikkimään kepillä. Viimeinen osuus mentiin hyvin jäljellä, mutta meni surutta kepin yli. Koska jälki loppui pysäytin Kayan, riittää, ja näytin keppiä ja jäätiin leikkimään. Lelu mukana. Lisää keppitreeniä!

Skipper jäljesti hyvin puoleen väliin, oli tarkka, ei liikaa vauhtia ja nosti keppejä. Puolessa välissä jälkeä tallatessani ohitseni juoksi kaksi koiraa. Tässä kohden Skipper harhautui, en auttanut, tosin en ihan tarkkaan muistanut missä jälki menikään. Mutta siis eksytiin reitiltä ja palattiin autoon ilman palkkaa. Täytyy alkaa tehdä Skipperille suunniteltuja harhoja.

Kayan loppuveryttely 😊

https://youtu.be/1lwsauj344k

Ulla Kaukosen hyppytekniikka

Skipperillä on juoksu, joten Kaya sai treenata koko meidän ajan. Yleensä kuulemma pennulle vain yksi harjoitus per kerta, mutta nyt tehtiin kolme. Oli mielenkiintoista nähdä miten Kaya suhtautuu vieraaseen halliin, vieraisiin koiriin, leikkiikö ym. kun on tuollainen sähikäinen. Positiivisesti sain taas kerran yllättyä. Oli kuin kotonaan hallissa, odotti hallin reunalla ihan hiljaa, kun kävin auttamassa harjoitusten rakentamisessa. Ja leikki ihan hurjana.

Ensimmäinen harjoitus oli yhdellä pumpperilla. Koira riman taakse rintamasuunta eteen, pumpperin takana lelu, joka oli viety yhdessä. Vaikeinta oli saada Kaya istumaan lähdössä, oli kuin saippuapala, hirveä hinku lelulle. Neuvona oli laittaa koira jalkojen väliin. Laitoin Kayan istumaan eteeni ja siitä käännyin niin, että jäi minun jalkojen väliin. Heti, kun Kayan katse oli suuntautunut eteen päästin irti. Teki valtavan saalistusloikan lelulle. Hurja ilmalento ja hurja taistelutahto sai muut nauramaan, hyppytekniikasta en sitten tiedä...

Toinen harjoitus oli neljällä pumpperilla, kuuden askelen välein. Sama juttu, Kaya istui jalkojeni välissä ja lähetin lelulle, jota nyt avustaja piti. Ei kolautellut pumppereihin eli kaitpa ihan ok. Ullan palaute oli lähinnä, että vilkkaaksi koiraksi keskittyy hyvin.

Kolmas harjoitus muuten samanlainen, mutta pumppereiden matkaa pidennettiin; 6, 7 ja 8 askelta. Ihan hyvin loikki, hirveä kiire palkalle!

Kun aikaa oli vielä jäljellä tehtiin neljäs harjoitus, mutta ei enää hyppyjä vaan Kaya sai tehdä agilityputkea. Ensin vähän ihmetteli, mutta meni lelun perässä läpi.

Kayan kanssa harrastuskoiran pentukurssilla

Masseterin kurssilla harjoiteltiin koulutuksen perusteita ja rauhoittumista sheippaamalla. Ryhmässä oli viisi pentua ja meille oli aina tehty pöydillä rajatut omat loosit. Olin odottanut, että Kaya olisi ollut levottomampi ja kiinnostunut enemmän muista pennuista, mutta osasi yllättävän hyvin rauhoittua. Pitkäjänteisyys ja keskittyminen paranivat kurssin edetessä vaikkakin koko ajan piti silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Taukojen aikana malttoi jopa lepäillä omalla alustallaan.


10.9. Ensimmäisellä tunnilla aloitettiin ihan yksinkertaisesta, sanottiin pennun nimi ja kun pentu vilkaisee naksu ja palkka. Luopumista namilla, käsi ensin nyrkissä, sitten vaikeutettiin ja nami avokämmenellä. Lopuksi kosketuskeppi, pentu koskettaa nenällä keppiä ja palkka. Keppi ostettu!

17.9. Toinen tunti luopumista lelulla. Tässä sama periaate kuin namilla. Heti, kun pentu lopettaa hyppimisen ja lelun tavoittelun se saa sen ja sitten leikitään. Seuraava harjoitus oli kosketuskepillä. Keppi vasempaan käteen ja pennun piti seurata sitä, ei tarvitse koskea. Vähän vaikeutettiin, nami ruokakippoon ja pennun piti seurata kosketuskeppiä ja luopua ruokakupista. Kaya ei jaksa kovin montaa toistoa, mutta äkkiä oivaltaa mitä siltä halutaan.

24.9. Kolmas tunti alkoi seisomisen opettelulla. Saatiin korokkeet, jolle pennun piti nousta. Alkuun naksu ja palkka pelkistä etujaloista. Kosketuskepillä sai ohjata pentua korokkeelle, mutta ei houkutella namilla. Haettiin sitä, että pentu oivaltaa itse. Kaya oli vähän epäileväinen korokkeen suhteen, laittoi kyllä mielellään etujalat laudalle. Pari kertaa sain koko koiran korokkeelle, takapään hallinta on vielä vähän hakusessa. Sitten peruuttamista seisomisen kautta. Pentu seisoo, viedään nami etujalkojen väliin ja kun pentu kumartuu katsomaan ottaa yleensä samalla askelen taaksepäin. Jos takatassu liikahtaa edes vähän heitetään nami etujalkojen välistä (palkka taakse). Kaya putosi enimmäkseen maahan, kun vein namin alas, pari kertaa ehti ottaa askelen ja sain palkattua oikea-aikaisesti. 

1.10. Neljäs tunti vastaehdollistamista. Liisa toi erilaisia leluja häiriöksi, pennun piti katsoa häiriötä, josta palkka. Viimeinen häiriö oli liikkuva pieni orava. Aika paha, muista häiriöistä selvitiin kunnialla, mutta nyt Kayan olisi tehnyt kovasti mieli mennä lelun luo. Jatkuvalla syötöllä nameja sain sen pysymään paikalla. Luopumista niin, että palkan sai, kun luopui lelusta/namista ja suoritti jonkun tehtävän, jonka pentu osaa. Me tehtiin istumista. Kaya ei ole ahne, mikä lisää haastetta.

8.10. Viides ja viimeinen tunti. Aloitettiin laatikkoleikillä. Kaikki sai pahvilaatikot, jotka laitettiin maahan pennun eteen. Katsomalla/koskettamalla laatikkoa naksu ja palkka. Laatikko laitettiin välillä ylösalaisin, kansi auki ym. Tarkoitus vaan palkata tekemisestä. Seuraava harjoitus oli kontakti ihmiseen. Liisa käveli meitä kohti, pentu sai katsoa ihmistä muttei lähestyä. Rauhallisesta katsomisesta naksu ja palkka. Opetetaan, että ihmisen lähestyessä kannattaa aina hakeutua omistajan luo. Kaya oli tunnin alussa jo ehtinyt tervehtiä Liisan, kun tein ostoksia. Nyt oli ihan rauhallinen ja vain katsoi, kun Liisa tuli kohti. Mutta Liisan työharjoittelijaa olisi halunnut päästä haistelemaan, olikin vaikeampi. Otettiin monta toistoa ja häiriöihminen ei tullut ihan lähelle. Sitten vielä vaikeutus eli häiriöihminen tervehti iloisesti ja jutteli pennulle. Tässä olikin sitten jo haastetta, tarvittiin muutama toisto, että Kaya muisti miten tässä pitää käyttäytyä! Lopuksi Liisa soitti erilaisia ääniä, joiden aikana pennun kanssa piti tehdä jotain tehtävää, sellaista minkä pentu osaa. Pennun piti vain pystyä äänistä huolimatta keskittymään tekemiseen. Ovikello, lasten äänet, Kaya ei edes noteerannut. Koirien haukunta ja summeri saivat sen kuuntelemaan, mutta jatkoi taas kosketuskepin kanssa treeniä ja stoppiharjoituksia. 

Kaya Sirken toko kurssilla

Skipperillä on juoksu, joten otin Kayan ATD:n järkkäämälle Sirke Viitasen kurssille (6krt) ja hyvä niin. Aion jatkaa Kayan kanssa, tekee sille hyvää. Ja minä opin valtavasti pennusta. Oli jännä ottaa Kaya uuteen halliin, mitä se tuumaisi. Mutta ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä. Ehkä se, että lauantaina oltiin oltu vain hengailemassa Racinel areenalla auttoi. Lähti heti mukaan treeneihin, leikki hyvin eikä tuntunut välittävän ympäristöstä. Otettiin ensin luoksetuloa. Sirke piti Kayaa, minulla lelu jalkojen välissä. Ensin lyhyt matka, mutta meni niin hyvin, että pidennettiin heti. Hienosti juoksi suoraan jalkojen välistä. Sitten eteenmenoa kuolleella esineellä, Sirke vei. Ensin lyhyemmältä matkalta, virittelysana ja Kaya pinkoi hurjaa vauhtia. Sitten taas matkaa lisää, Kayan vauhti vaan kasvoi. Seuraava askel on viedä lelu, tehdä hetki jotain muuta ja sitten lähettää. Tässä treenissä oli vaikea saada Kaya takas minun luokse. Toinen lelu ja siitä piti tehdä mahdollisimman kiinnostava. Lopuksi seisomista, joka on rauhoittava liike. Ensin liikkeestä niin, että peruutin ja samalla kun sanoin stop heitin Kayaa namilla. Parin toiston jälkeen alkoi pysähdyksessä jo tulla painon siirto taakse. Sitten seisomista paikalla. Kaya tarjoaa koko ajan istumista. Voi auttaa kädellä ylös, kun seisoo eikä yksikään tassu liiku, kehu ja vapautus. Vielä ei onnistu kuin ehkä sekunnin, ollaan kaukana siitä, että voi alkaa pidentää aikaa ja ottaa häiriötä. Kun seuraava koira tuli kentälle Kaya kiskoi sen luo, muttei huutanut. Jäin vielä vähäksi aikaa vain oleilemaan hallille, Kaya kävi maahan ja vain katseli toisen koiran treeniä. Hyvää rauhoittumistreeniä. Ihmiset sai silittää ja kun Sarppa tuli hallille yritti Kaya saada sen leikkimään. Huippu ilta! Kotona Kaya haluaa koko ajan kiivetä syliin. Mikähän ikäkausi nyt on menossa?!

SWEDASC stockdog trial Krogsbo

Lähtö perjantai-iltana Turusta Siljalla. Alice jäi kotiin äidin kanssa. Käytettiin vielä yhdessä koirat lenkillä ennen lähtöä. Pihassa oli lapsia leikkimässä ja jouduttiin ohittamaan ne läheltä. Pysähdyin, kun Kaya kiskoi ja huusi ja pelkäsin, että nippasee lapsia. Mutta ei ollut Kaya, joka yritti vaan Skipper. Skipperistä on tullut pentujen jälkeen ylisuojeleva Kayaa kohtaan.

Ensimmäinen pysähdys oli Hertsikassa, josta Pauja ja Iitu kyytiin. Seuraava Lohjan ABC:lla, josta kyytiin hyppäsi Maarit. Satamassa treffattiin vielä Merja Tiainen kolmen koiran kanssa. Koirat pissalle ja lauttajonoon. Hyttiin pääsy Skipperin ja Kayan kanssa olikin sitten painajaista. Kaya kiskoi joka suutaan, välillä kiljuen, etenkin jos edessä kulki tutut koirat. Ihana liikkua kapeilla käytävillä. Hytissä tultiin hyvin juttuun ja Kaya hakeutui Paulan tai Maaritin luo leikkimään tai rapsutettavaksi. Minulle oli yllätys ettei vahtinut hyttiä, kaikki koirat siis ihan hiljaa. Käytiin porukalla syömässä illallinen, koirat kannelle, jossa Skipper ja Kaya tekivät tarpeensa laatikkoon ja sitten nukkumaan. Laiva satamassa 06:10. Sitten kohti Kroksbo:ta. Aamusämpylät syötiin autossa.

Matkaa kisapaikalle oli n. 1,5 tuntia. Paikka oli ruotsalaiseen tapaan hyvin hoidettu punaisine rakennuksineen ja aitauksineen ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Ennen kisojen alkua eläinlääkäri kävi katsomassa, kun annettiin koirille matolääkkeet ja päivitti passin.

Kisat alkoi ankoilla. Ensimmäiselle radalle mennessä Skipper oli hyvin kiinnostunut uudesta paikasta. Kun lähetin ankoille kävi haistelemassa ankkojen aitauksen, mutta lähti sitten töihin. Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Ankat olisi kuulemma menneet suoraan keskihäkkiin, jonne Skipper niitä ajoi, jos minä en olisi ollut myöhässä portin kanssa. Pääsivät siis ohi ja minä sorruin taas liikaan huitomiseen ja hosumiseen, mutta Skipper keräsi uudestaan ja uudestaaan ja saatiin osa häkkiin. Ankat meni sinne mielellään. Ensimmäinen kerta, kun oltiin tilanteessa, jossa laitan Skipperin häkin taakse ja sieltä painostaa oven avattuani ankat ulos. Loppu olikin jo helppo. Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraavalla radalla osasin itse olla rauhallinen ja rata olikin erittäin sujuva. Meni niin nopeasti, että loppuhäkityksessä tuntui, että jotain jäi suorittamatta. Qualified course ja sijoitus 1 😊 Skipper työstää ankkoja kivan rauhallisesti.

Lampaita oli kisaradalla viisi, aika liukkaita. Areenan ympärillä oli korkeat lauta-aidat ja näytti olevan leveämpi, kuin mitä tähän mennessä olen muita nähnyt. Ensimmäisellä radalla otto meni hyvin, Skipper meni rauhallisesti ottoaitaukseen, mutta ei ehtinyt lampaiden taakse, kun ne jo juoksi ulos. Lähetin Skipperin perään, luotin, että hakee nätisti ja jäin sulkemaan porttia. Oton jälkeisestä haltuunotosta saa paljon pisteitä. Ykköselle nostossa oli vähän mutkittelua, samoin kakkoselle, pääsivät tippumaan crossdrivesta, mutta molemmat portit tuli tehtyä. Centeriä joudutiin myös työstämään hetki, mutta saatiin osa lampaista läpi ja sitten enää häkitys, joka oli siisti. Pikkasen oli vauhdikasta menoa, mutta Skipper teki töitä ja esteet tuli suoritettua. Yleisöstä tuli kommentti, että hyvä rata; ”so the dog as the animal” Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraava lammasrata olikin sitten melkoista menoa. Ei tainnut yksikään stoppi mennä läpi, vasta centerillä Skipper pysähtyi, tilanne rauhoittui ja lampaat meni läpi. Yllättävän pitkään tuomari antoi yrittää esteitä, ilmeisesti katsoi, että koira tekee koko ajan siististi töitä. Vasta häkityksen jälkeen tuomarin toimesta huomasin, että yksi lammas oli jäänyt kakkosportin taakse piiloon, yleisökään ei sitä ollut huomannut, ovela otus. Ei tulosta, sijoitus 3.

Iltapäivän kisassa Skipper palkittiin High in Advanced ruusukkeella ♥ 

Trialissa oli vain yksi tuomari, Marie Nagone, joten titteliä ankoilta ei saatu.

Paluumatkalle lähdettiin kuuden maissa, hotellivarausta ei ollut, mutta päästiin Maaritin kaverille Tullingeen yöksi. Su aamu neljältä ylös, koirien lenkitys ja startattiin kohti satamaa. Laivalla taas sama juttu Kayan kanssa. Riekkui ja kiljui. Skipper ei tällä kertaa suostunut asioimaan laatikolla, mutta pissasi onneksi kannelle. Kaya sen sijaan teki laatikolle kaikki tarpeet. Nukuttiin, syötiin, shoppailtiin. Laiva Turussa 19:15 ja kotona ennen kymmentä. Huippu reissu 😊 

Kayalle jälki Maantiekylässä

Jes, Kaya ilmaisi kepit! Maantiekylässä lenkkiseuraa odotellessa tein Kayalle n. 50m pitkän jäljen, jossa loiva kaarros. Kepit taas puolessa välissä ja lopussa. Piti tehdä tämä seuraava jälki pellolle, mutta ajattelin kuitenkin käyttää odotusajan hyväksi. Vettä satoi ja jälki sai vanheta sen aikaa, kun käytiin lenkillä. Alku oli taas vähän sähläystä ennen kuin Kaya pääsi juonesta kiinni ja keskittyi. Oli edelleen vähän epätarkkaa menoa, mutta hienointa oli, että kepin kohdalla alkoi pyöriä ja etsiä. Ei ottanut keppiä suuhun, mutta kosketti nenällä. Sama juttu vikalla kepillä. Nyt näyttää siltä, että kepeille on alkanut tulla merkitystä!

Fore ja Skipper pääsivät vielä esineruutuun illan hämärtyessä ja nousihan sieltä esineet.

Paimennusta PSF Seutula

Skipperin kanssa jatkettiin itsenäistä työskentelyä ja kaariharjoituksia. Joudun vieläkin muistuttamaan etäisyydestä. Jottei kävisi ihan tylsäksi niin tehtiin muutama otto, poispäin ajoa ja häkitystä pieneen häkkiin. Kaya pääsi myös Kristiinan kanssa lampaille. Meni aika kivasti, muutama syöksy, mutta sitten taas otti etäisyyttä!

Jälkeä Petikossa

Eija teki Kayalle n. 50m pitkän jäljen pellolle ja minä Skipperille metsään. Ensimmäinen vieraan tekemä jälki Kayalle. Oli ensin ihan ihmeissään, ei meinannut millään ymmärtää mitä oltiin tekemässä. Haisteli ympäriinsä ja kuunteli tiellä liikkuvia. Lopulta laittoi nenän maahan ja otti jäljestä kiinni. Ryntäsi vähän matkaa ja pysähtyi taas katselemaan ympärille. Odotin vain ja päästiin taas jatkamaan. Ensimmäinen keppi oli puolessa välissä, tultiin ihan kepin kohdalle ja aloin kehua. Kaya ei välttämättä olisi itse keppiä nostanut. Oltiin siis kuitenkin jäljellä. Leikittiin hetki kepillä. Kepin jälken työskentely parani, nenä pysyi maassa ja itsekin muistin hillitä menoa. Jälki loppui keppiin, mutta Kaya oli n. puoli metriä jäljen sivussa. Ilmeisesti tuuli otti jäljen hajun sinne. Paikallisti kuitenkin kepin ja aloitettiin leikki. Jatkettiin leikkimistä lelulla. Ihan hienosti meni alkuvaikeuksien jälkeen. Täytyy varmaan tehdä seuraavakin jälki pellolle, jotta tarkkuutta saisi lisää.

Skipperillä oli vaikea aloitus. Olin kävellyt kävelytietä edestakaisin, josta piti lähettää janalle. Joka suunnasta tuli siis mun hajua. Skipper lähtikin ensin takajäljelle, odottelin ja annoin etsiä. Päästiin matkaan, alku oli täynnä puunrunkojen ylitystä ja ryteikköä, mutta Skipper selvitti hienosti. Kaksi ekaa keppiä nousi helposti. Sen jälkeen sitten eksytiin. Lähti ihan omille teille, nenä maassa eli jotain hajua se seurasi, muttei suinkaan minun. Päädytiin tielle, jonne sitten lopetin. Toivottavasti oppi tästä jotain ja seuraavalla kerralla tarkempi, jäi Cesar purkki saamatta.

Lopuksi koirat pääsi metsään juoksemaan. Kauhea ralli alkoi. Varsinkin Kaya ja Cher juoksivat ihan hulluna. Kaya sai ainakin purettua ylimääräiset mehut. On kyllä erittäin energinen ja vilkas tapaus!

Pentupaimennus Kausalassa

Vietettiin kiva pentupaimennuspäivä Hilulla. Paikalle tuli Jekku, Pepi, Milo ja Kaya. Pennut pääsi pyörössä pari kertaa lampailla ja sitten vielä ankoille. Kaya oli aika villi, jäi usein tuijottamaan suoraan kohti lampaita ja teki sieltä syöksyjä. Saatiin kuitenkin hienoja pöyrityksiä ja otti jo etäisyyttä, uskoi keppiä. Ankoilla ei voi todellakaan vielä päästää irti, kiskoo sen verran innoissaan perään. Otettiin rauhoittumista ja pysähdyksiä.

Skipper teki radat sekä ankoilla että lampailla. Meni oikein hyvin, saatiin pari ankkaa keskihäkkiin ja pari lammasta meni centeristä!

Milo

Jekku

Pepi

Kaya

Jekku

Pepi

Kaya

Milo

Ampumistreenit Viilarilla

Pian kanssa Viilarille. Skipper ei edelleenkään välitä lainkaan, ei reagoinut seuraamisessa eikä paikallaolossa. Kaya vähän kuunteli, kun leikitin sitä, muttei lopettanut leikkiä, korvat vaan värähti. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla namittamista ettei aina yhdistä ampumista ja hurjaa leikkivirettä.

ASCA stockdog trial Kitee, Skipper OTDsd

Tuomarit Tanya Wheeler ja Roy Sage.

Lauantaina Skipperille hyväksytty legi open ankoilta ja lampailta. Ankoilla ykkös ja kakkos portti hyvin ja hyviä yrityksiä keskihäkkiin, muttei saatu yhtään sisään.  Lampailla nosto ykköselle sujui hyvin, kun käskynä oli Skipper ja täällä. ”Vasen” käsky täytyy saada läpi myös tässä kohtaa, treeniä! Keskihäkillä olin kerrankin sijoittunut oikein ja lampaat tippuivat suoraan kakkoselta centerin läpi. Ankoilta toinen sija.

Sunnuntaina Skipperille toinen hyväksytty legi open ankoilta ja lampailta ja titteli OTDsd 😊 Haastavat ankat, yksi halusi koko ajan irtautua laumasta. Jäi ensin ykkös portin taakse, kun muut jatkoivat matkaa. Skipper sai ankan liikkeelle ja kaikki kakkosesta läpi, mutta pitkänä jonona. Putosivat alas asti ja sitten ongelma-ankka päättikin jäädä alas. Yritettiin nostaa ajamalla ja fetsaamalla, mutta ei onnistunut. Legi saatiin kuitenkin... ja sijoitus kolmas. Lampailla uskalsin tänään lähettää heti oton jälkeen Skipperin hakemaan. Eilen meni paljon pisteitä, kun pysäytin Skipperin oton jälkeen. Otto oli rauhallinen, lampaat ei juosseet kauas ja haku oli nätti. Nosto ykköselle onnistui taas käyttäen Skipper tänne käskyä. Kakkosen kanssa piti vähän taistella ja sitten kaksi pääsi tippumaan keskelle ja yksi alas. Skipper haki hienosti lampaita takaisin, muttei saatu centeristä. Sitten kysyin Tanyalta oliko vielä yrityksiä jäljellä. Tanya käski vetää henkeä ja seisahtua hetkeksi. Sillä aikaa kaksi lammasta kipitti centeristä ja Tanya sanoi, että nyt on pakko vaan häkittää! Tanya tykkäsi radasta hurjasti. Toinen sija. Lähtiessä kävin vielä juttelemassa ja kiittämässä klinikasta. Kuulin, kun Tanya sanoi Roylle, että Skipper oli hänen suosikkeja 😊

Tanya Wheeler klinikka, Kitee

Viikonloppu Skipperin kanssa Tanya Wheelerin klinikalla Kiteellä. Reissukaverina Alice ja Kaya. Päällimmäisenä ajatuksena klinikalta jäi se, että koiran pitää antaa tehdä työt. Käskytämme ja ohjaamme liikaa. Tanyan koulutus perustui pitkälti koiran omiin vaistoihin. Vauhti on hyvä asia, mutta koiran pitää osata lukea paimennettavia eläimiä ja säädellä omaa etäisyyttään. Kun ihminen ja lampaat pysähtyvät tulee koirankin pysähtyä ilman erillistä käskyä. Pennun kanssa treenatessa on hyvä alusta asti muistaa, että lampaiden kohdalla menee poikkiviiva, joka erottaa ihmisen ja koiran alueet. Koira ei saa koskaan tulla kuljetuksessa ihmisen puolelle. Erittäin antoisa kahden päivän klinikka.

 

Jälkeä Maantiekylässä

Sanna teki aika haastavan jäljen Skipperille; polun reunaa pitkin, hiekkakuopan ylitys ja maaston vaihteluja. Ei päästy ihan loppuun asti, mutta opettavaista koiran lukua. Oltiin pyöritty jo aika pitkään ja oltiin selvästi hukassa. Skipper alkoi yhtäkkiä kiskoa eteenpäin ja minä yritin harata vastaan. Skipper piti päänsä ja nappasi kepin. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Kayalle sain keppien opetukseen hyvän vinkin, tehtiin keppiympyrä. Nappasi heti kepin suuhun, jolla sitten leikittiin. Keppi pois ja odotin, että jatkaa etsintää. Ensin istui ja ihmetteli, mutta kärsivällisyys on aika lyhyttä vielä, joten lähti pian liikkeelle. Nostettiin vielä kaksi keppiä. Alkoi selvästi päästä jyvälle mitä tässä haettiin. 

Pentupaimennuspäivä Siuntiossa

Pentupaimennuspäivä/tutustuminen Lillgårdissa Eija Valtarin tilalla. Paikalla oli viisi Skipperin penuista. Eija piti ensin teoria osuuden, jonka jälkeen käytiin ilman koiria liikuttamassa lampaita, mikä olikin aika hauskaa yhteistyötä. Pennut pääsi lampaille ensin niin, että lampaat oli pienessä häkissä pellolla ja koirat kiersi häkin ulkopuolella. Kayaa ei pahasti tarvitse sytytellä. Meni heti ”riekkumaan” häkille ja yritti saada lampaita liikkeelle. Toinen kerta oli liinassa pellolla. Minun tehtävä oli lähinnä yrittää hillitä Kayan menoa. Lopuksi tarjosi itse stoppia (istui) ja saatiin muutama oikein hyvä ja rauhallinen lähestyminen. Milo vähän Kayan tyylinen, raju. Jekku ja Pepi molemmat harkitsevaisempia. Jekku etenkin oli ujon oloinen. Nemo jotain siltä väliltä. 

Kayalle jälki Nuuksiossa

Mukana Milo ja Nemo. Tein n. 50m jäljen pellolle, nameja n. joka toisella askeleella ja lopussa keppi. Jälki meni polun yli. Kaya jätti kaikki namit syömättä ja rynnisti eteenpäin. Polun ylityksessä joutui vähän hakemaan jälkeä uudelleen. Lopussa oleva keppi mentiin myös yli ja nappasi sen sijaan vieressä pystyssä olevan. Lopuksi leikittiin kepillä ja lelulla. Ensi kerralla ei nameja!!

Lena Stangvik paimennusklinikka, Kausala

Tykkäsin kovasti Lenan paimennusfilosofiasta. Painotti hyvää yhteistyötä ja ilon kautta kouluttamista, mikä tietysti pätee kaikkeen koiran kouluttamiseen. Lauantaina treenattiin lampailla pyörössä, lähinnä tasapainoa. Ankoilla tehtiin rataa. Skipper tietää jo mitä keskihäkillä yritetään! Sunnuntaina sitten tehtiin ASCA rataa myös lampailla. Eipä ole tullut aiemmin mieleen, että ratatreeniäkin voi pilkkoa, täytyy ensi kerralla tehdä centeriä eri suunnista. Ja uusi käysky ”go behind” häkistä ottoon.

Kayalla oli klinikalla puolikas paikka ja pääsi sekä la että su lampaille ja ankoille. Oli kerralla max pari minuuttia eläimillä. Ei todellakaan tarvitse enää sytyttelyä. Lenan ohje oli, että seuraavilla kerroilla ottaisin vain rauhoittumista eläinten lähellä. 

Alice oli viikonlopun äidin hoidossa Lahdessa. Kahden kanssa oli helpompi kimppamajoituksessa, tallissa. Skipper ja Kaya nukkuivat rauhallisesti isossa kevythäkissä mun sängyn vieressä. Hienot reissukaverit!