lauantai 19. lokakuuta 2013

Paimentamaan Inkooseen

Jokke laittoi viestiä, että vielä ehtisi kerran tänä syksynä paimentamaan. Meitä saapui paikalle kuusi koirakkoa. Paimennettavina oli pässejä, oisko ollut kuusi. Oltiin niityllä, jossa kesällä paimennettiin ankkoja. En tiedä mikä vaikutti, mutta ei oikein päästy juonesta kiinni. Pässit liikkui eri tavalla tai jotain, onneksi saatiin muutama hyvä kuljetus ja haku. Toiselle kierrokselle mentäessä pässit oli jo niin väsyneitä, että liimautuivat kiinni aitaan, eikä niitä saatu liikkeelle. Käytiin myös Skipperin kanssa kokeilemassa, mutta parin yrityksen jälkeen jätettiin leikki sikseen. Harmi, en tosin usko, että Skipperille jäi mitään pahoja muistoja asiasta, sillä ei ole tapana.


Kuvat Drover's Australian Shepherd

lauantai 12. lokakuuta 2013

Paimennusta, Kausala

Treenit pyöröaitauksessa. Keskityttiin etäisyyteen ja rauhalliseen liikkumiseen. Skipper lähtee hurjaa vauhtia, kun sanon oikea tai vasen. Kokeiltiin ilman lampaita. Sama juttu, noista sanoista on ilmeisesti muodostunut kiva assosiaatio lähteä vauhdilla liikkeelle 😊 Muutin äänenpainoa ja sanoin ”pois oikea” tai ”pois vasen”. Äänenpaino ainakin tuntui auttavan, täytyy muistaa rauhallisuus. Lopuksi saatiin tosi hyvä ja rauhallinen häkistä otto. Käy muuttuu taas seisomiseksi. Jos menee maahan ei haittaa, mutta pelkkä pysähdys seisaaltaan olisi parempi.

Päästiin vielä ankoillekin, heti ilman liinaa. Skipper teki nättiä ja rauhallista työtä, ihan toista kuin lampailla. Minä en vaan osannut omaa sijoittumistani, mikä teki koiran työstä hankalaa. Tosi opettavaista, kun ankoilla kaikki tapahtuu hitaammassa tempossa ja on aikaa miettiä suuntia, koiraa ja omaa liikkumista.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Aitopaimenen kesäkauden lopettajaiset

Virpi oli tuonut karkkia ja limua. Treenattiin pyöröaitauksessa suuntia, kaaria ja pieniä kuljetuksia. Niitylle mentiin kokeilemaan ajamista. Virpi oli lampailla, mikä helpotti koiran työtä. Lampaat liikkui Virpin mukana. Koira vierelle, aja, ja heti, kun yritti kiertää niin seis. Ja Skipperhän yrittää kiertää. Haastavaa. 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Paimentamaan, Aitopaimen

Pauliina ja Skipperin sisko Tootsie lähtivät meidän kanssa Lopelle. Aloitettiin taas pyöröaitauksessa. Samaa treeniä eli muutaman pyörityksen jälkeen koira aidan viereen, lampaat vastakkaiselle aidalle ja koira hakemaan. Oikea puoli sujuu edelleen paremmin, vasemmalta leikkaa liian suoraan ja hajottaa lampaat. Niityllä tehtiin vähän kuljetuksia, isolla alueella vaikeampaa, lampaat karkaa helposti. Minulla menee edelleen vasen ja oikea sekaisin. Vasen myötäpäivää, oikea vastapäivää!


lauantai 21. syyskuuta 2013

EVL1 Skipper, Porvoo

Kolmas yritys evl:ssä! Ohjattu nouto ei ole vieläkään varma, mutta päätin mennä kokeilemaan! Kyytiin hyppäsi myös Pia Ruun kanssa, kiva kun lähtivät seuraksi, myös Skipperille!

Evl aloitti koepäivän, kisaajia oli 11, meidän numero 7. Oltiin toisessa paikallaoloryhmässä. Kumma kyllä, miten aina saa jännityksen aikaiseksi, vaikka Skipper on (ainakin vielä) ollut varma paikallaoloissa. Nytkin sekä istuminen, että makuu menivät hyvin. Makuulta ylösnousuun tarvittiin tuplakäsky, josta pisteiden vähennys (8). ”Op” ei vielä toimi näköjään kisatilanteessa, täytyy myös miettiä katsekontaktia...

Odottavan aika on pitkä... Mentiin Skipperin kanssa kehän reunalle sisääntulon kohdalle hyvissä ajoin. Ensimmäiset liikkeet, tunnari, hyppynouto ja kaukot tehtiin ihan sisääntulon vieressä ja yhdistetyn sihteerin/ilmoteltan/puffan edessä. Puffassa paistettiin makkaraa! Alice ei viime kesänä kyennyt tekemään kaukoja makkaragrilli selän takana. Nyt tunnari ja kaukot tehtiin niin, että häiriö jäi vasemmalle sivulle. Skipper oli hyvällä mielellä eikä tuntunut ottavan häiriötä. Sain seurautettua kehään ja aloituspaikalle, siinä tosin vähän vilkuili teltalle. Tunnari oli varma, ei haistellut riviä kuin omalle asti. Hyppynoudossa metalli ei edelleenkään ole lemppari, mutta ihan hyvin toi. Kaukot alkoi istumisella, tätä harjoiteltu. Teki kaikki vaihdot, ei tuplakäskyjä!

Sitten tuli eka siirtymä, ruudulle. Nyt oli aikaa kehua ja kannustaa enemmän. Minäkin rentouduin, kun sain Skipperin hyppäämään vasten ja vastaamaan kehuihin. Merkki hyvä, ruutuun vähän himmasi, mutta hyvä paikka. Näytin aika pitkään kädellä, varmistin. Siitä Z:lle. Eka merkki oli ihan kehän reunassa, melkein tippui itse kehästä, kun kiersi merkkiä. Skipper teki asennot hyvin. Ja sitten ohjattu, aloitus oli melkein Z:n lopetuksesta, joten hirveästi ei päässyt virittämään. Ehdinköhän edes sanoa, merkki ja tuo. Saatiin oikea puoli eli teltalle päin. Skipper lähti ok merkille, mutta jäi sinne poikittain, vasen tai oikea käsky ei mitenkään toimisi. Sanoin vain tuo. Lähti hakemaan oikeaa kapulaa, pysähtyi kapulalle, haisteli, heitti ympäri ja lähti kohti keskimmäistä. Sain pysäytettyä ja ohjattua uudestaan oikealle kapulalle, onneksi toimi, eikä ollut virheestä moksiskaan. 


Seuraaminen tuntui hyvältä, ei mitään jäämisiä juoksuosuudessa. Perusasennot mielestäni hyvät. Seuraaminen loppui luoksetulon alkuun. Nyt oli jo niin hyvä fiilis, että ei haittaisi vaikka tekisi läpijuoksun. Teki stopit, seiso vähän venyi, suoritti kuitenkin. Pisteitä saatiin 280 ja kun vielä sijoituttiin (3.) niin todella hieno päivä! Oliskohan myös kisamaskotti Ruulla ollut vaikutusta 😊 Tuomari Hannele Pörsti.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Seutulaan paimentamaan

Illan teemana oli etäisyys! Jätin Skipperin muutaman kymmenen metrin päähän, itse lampaille, kutsuin "siitä", seis ja pois. Pysähtyi hyvin ja pois käskykin on opittu. Tein näitä pari. Toimivammalta tuntui, kun en pyytänyt heti pois vaan sai jatkaa kuljettamista, jos oli oikean etäisyyden päässä. Sai heti palkan eli kuljetuksen oikeasta pysähtymisestä. 

Kuljetusmatkaa pidentäessä tuli taas lähemmäs. Liikkui tosin rauhallisesti. Käännöksissä ja suunnanmuutoksissa tulee vähän liikaa vauhtia, kun pääsee hakukaarelle. Niihinkin pitää alkaa treenata malttia!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.