Hakua Sipoossa

Päästiin Pipsan ryhmään kokeilemaan hakua, Skipperille ihan uusi laji. Treenit oli Sipoossa, tutussa jälkimetsässä. Neljä purkkia mukana, sydäntä, keuhkoa ym. herkkua. Maalimiehet meni yksitellen piiloon, näkönä, näyttäen purkkia lähtiessä. Pipsa oli ensimmäinen maalimies, koska tuttu Skipperille. Skipper vinkui ja riekkui hihnassa, kova hinku perään. Seuraavien maalimiesten kanssa sama juttu, intoa riitti. Vähän mietin miten suhtautuu vieraisiin ihmisiin, mutta ihan hyvin oli mennyt piilolle. Vähän oli jänskättänyt, mutta ruoka voitti. Ihan kiva, sillä Skipper on muuten aika välinpitämätön vieraita kohtaan.

JK1 Skipper, Tampere

Kolmas kerta toden sanoo, JK1 Skipper !!! Tuomari Virve Köppä, yhteispisteet 270.

Kello soi puoli kuusi, pimeää, kova tuuli, vettä tihutti. Ja nokka kohti Tamperetta. Kokoontuminen 8.30 maastossa. Meillä oli kolmas jälki, maasto näytti kivalta, ei ryteikköä, mutta kohosi kauempana jäkäläiseksi kallioksi. Kallioilla meillä on jostain syystä ollut ongelmia, jälki on hukkunut. Kauaa en ehtinyt asiaa miettiä, tuomari saapui jo 9.20. Lähetin Skipperin janalle ja poikkesi heti oikealle haistelemaan kivikasan. Otin takaisin, uusi lähetys ja nyt irtosi liinan mitan ja kääntyi sitten varman oloisena oikealle. Lähdin perään, nopea vilkaisu tuomariin, joka oli jo keskittynyt papereihinsa eli ilmeisesti edettiin oikeaan suuntaan. Jälki lähti heti kipuamaan kalliolle, jonka juurelta löytyi eka keppi. Kallion päällä Skipper meni edelleen varmasti ja nenä maassa, mutta jätti toisen kepin, jonka minä huomasin! Sitten laskeuduttiin kalliolta ja maasto muuttui kosteikoksi, varpuja ja ojia. Edelleen mentiin keskittyneesti ja loput kepit nousi hienosti. Aikaa käytettiin n 10 minuuttia ja ehdin palkata kepeillä rauhassa.

Esineruudussa Skipper toi taas keskellä edessä olevan, sukan. Irtosi ensin vasempaan takakulmaan, muttei tuonut mitään. Kaikissa kokeissa ollut sama juttu. Treeneissä nostaa takarajalla olevat. Nyt olisi ollut tennari, eikö sitten halunnut ottaa... Täytyy uusia esinevarasto, jotain vähemmän kivoja mukaan.

Esineruudun jälkeen tuomari antoi palautteen myös janalta. Antoi neuvoksi odottaa hetki ja antaa koiran haistella/rauhoittua ennen lähetystä, nyt kuulemma vain huiskasen matkaan. Ei ykkösluokassa vielä vähentänyt mitään kivikasan haistelusta. Myös esineruudusta täydet, Skipper teki koko ajan töitä vaikkei takakulmasta nostanut. 130 + 40 + 30

Tottisosuus oli hienolla nurmikentällä. Kaikki muu meni odotusten mukaisesti paitsi esteet. Suora eteentulo on vielä epävarma ja näkyy etenkin kisatilanteessa. Jäi hieman vinoon käsiavuista huolimatta. Eteenlähetys onnistui, juoksi niin kauan kunnes tuli maahan käsky! Hyppyä ei tehnyt ollenkaan, haki kyllä kapulan. Opetettu palautus kiertäen ja olisin odottanut, että hyppää mennessä. A on ollut jo aika varma treeneissä, molempiin suuntiin. Nyt teki vain kerran ja palautti kiertäen vaikka annoin vielä lisäkäskyn. Aika jännäksi meni kuunnella tuomarin palaute, mutta lopputuloksena kuitenkin tarvittavat 70 pistettä ❤

Ampumista, tottista, jälkeä

Veeran ja Katjan kanssa tavattiin Viilarilla ampumisharjoituksen merkeissä. Skipper ei ole koskaan reagoinut ampumiseen, mutta itseni takia halusin ennen koetta vielä testata, että kaikki ok. Ammuttiin sekä paikkamakuussa, että seuraamisessa, ei mitään ongelmaa. Sieltä sitten lähdettiin Katjan kanssa Landbohon tekemään vielä viimeistelyjälki ennen koetta. Riski, mutta kannatti. Skipper nosti kaikki kepit! 

Jälkitreenit Sipoossa

Pitkästä aikaa jälkeä Pipsan kanssa. Vettä satoi ja kova tuuli, mutta koe tulossa, pakko treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska kepit olivat menettäneet merkityksen. Kaksi ekaa jäi, minä löysin, näytin, ei palkkaa. Johan rupesi löytymään keppejä. Hyvin silti jäljesti, muuten en olisi keppjä huomannut. Lopuksi esineruutu, joka treeneissä onnistuu aina hyvin. Skipper juoksee heti takareunaan ja nappaa sieltä esineen. Kokeessa on ottanut yleensä edestä keskeltä ja jostain syystä jättänyt takareunalla olevan. Onkohan sitten ollut epämiellyttävä esine, koska kuitenkin käy koko alueen läpi.

Jälkikoe, Hyvinkää

Skipper teki varmaa työtä jäljellä ja nosti hienosti kaikki kepit. Minäkin olin rauhallinen ja hiljaa ja annoin Skipperille työrauhan. Maasto oli mukavan vaihtelevaa; avaraa metsää, hakkuualue, puron ja kallion ylitys. Tällä kertaa jäljen tekijä oli jäljen päässä vastaanottamassa kepit. Siitä huolimatta katsoin tarkkaan jokaisen kepin, oliko merkitty viimeiseksi! Jana meni vähän paremmin kuin edellisessä kokeessa. Skipper tosin lähti heti janan alussa vasemmalle, jolloin jouduin kutsumaan pois ja lähettämään uudelleen. Kääntyi kohta taas vasemmalle ja nyt luotin, että on jäljellä ja lähdin perään. Myöhemmin tuomari kommentoi, että muutama ykkösluokan koira oli haistanut jäljen jo sen alapuolelta tuuliolosuhteista johtuen eikä rokottanut tästä pisteitä.

Esineruudussa Skipper irtosi hyvin takareunaan, muttei nostanut sieltä mitään, vaikka tuomarin mielestä oli mennyt ihan esineen vierestä. Nousi kyllä puuta vasten ja haisteli siihen sidottua kreppinauhaa! Takastullessa nappasi keskeltä lompakon ja toi käteen. Pisteitä maastosta 192.

Tottis jäi puutteelliseksi. Eteenistuminen luoksetulossa ja noudoissa onnistui jo melkein, ei ihan suora, mutta yritystä oli jo. Pystyesteessä Skipper hyppäsi hyvin, ei kolauttanut, palautus kiertäen. A:ta ei kiivennyt lainkaan. Ehdin vähän hetsata ja oli jo karkaamassa esteelle, mutta sitten liikkeenä ei sitä enää tehnyt. Tuomari haki selvästi koiralta voimakkuutta ja vauhtia, pisteitä 65. Tuomari Vesa Häkkinen.

Skipper jälkikoe, Raisio

Elämäni ensimmäinen pk-kisa. Lievästi sanottuna jännitti! Lähtö Raisioon klo 6 aamulla. Paikalla piti olla 8.30 ja kisat avattiin klo 9. Tuomarin johdolla lähdimme ajamaan letkassa kohti jälkimaastoja. Siitä sitten yksitellen tippui autoja pois. Odotellessa meidän vuoroa, joka tuli vasta n. klo 11 tein muutaman keppimuistutuksen Skipperille.

Jana lähti metsätien reunasta, auton sai jättää ihan viereen. Kerroin tuomarille, että eka kisa ja kyselin vielä ohjeita; kertooko, jos koira lähtee takajäljelle ym. Ennen matkaan lähtöä tuomari tuli suoristamaan jälkiliinani, jonka olin kelannut nippuun ja häntäpään ranteen ympärille 😊 Teiden sijainnista päätellen olin päättänyt, mihin suuntaan jäljen on pakko lähteä. Janan alussa Skipper vähän pyöri ja lähti sitten tietysti etenemään vastakkaiseen suuntaan, mitä itse olin ajatellut. Kun yritin stopata Skipperiä niin tuomari ystävällisesti huusi, että anna sen koiran mennä! Silloinkin vielä epäilin, että näinköhän ollaan jäljellä. Eka keppi löytyi mielestäni aika myöhään ja ajattelin, että nyt jäi alusta joku nostamatta. Viides keppi oli lähellä tietä ja olin varma, että jälki päättyy siihen. Enpä muistanut, että kuudes ja arvokkain keppi on aina merkitty... mutta tulen varmasti muistamaan seuraavissa kokeissa! Otin siis Skipperin jäljeltä kesken kaiken pois ja lähdettiin palauttamaan keppejä. Pisteitä jäljeltä kertyi 100 ja janalta 32.

Skipper jäljesti hyvin, vaikka minä tein kaikkeni vaikeuttaakseni sen työskentelyä. Jäljellä ei ohjaajan pitäisi ajatella mitään! On se vaan huimaa, miten vieraassa metsässä on täysin koiran armoilla.

Esineruutuun päästiin klo 14. Sieltä saatiin piste vaille täydet. Skipper irtosi hyvin, työskenteli takarajalla, mutta ei sieltä löytänyt tai nostanut. Palatessa sai hajun keskellä olleesta esineestä ja nappasi sen. Pudotti minun edessä, mutta nosti uudelleen ja toi käteen. Maaston jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus tulokseen. Yhteispisteet 161.

Tottis alkoi klo 15.30. Enää ei jännittänyt, tiesin, että meille haastavaa on esteet ja eteen istuminen. Niitä treenattu vasta muutama viikko, kun keksin ilmoittautua kokeeseen. Edellisen parin toinen koirakko keskeytti maaston jälkeen, joten lähdettiin lennosta kentälle. Skipper oli onneksi ihan reipas autosta otettaessa. Oltiin toinen suorittaja eli aloitus paikkamakuulla. Sen aikana oli hyvä seurata mistä liikkeet aloitettiin, mistä kapula haettiin jne. Vähän mietitytti, miten Skipper reagoi laukauksiin yksin maatessa, mutta oli rauhallinen palatessani. Seuraamiskaavio meni hyvin, vasemmalle käännöksiä pitää vielä työstää. Ainoa, joka hätkähti ampumista olin minä. Liikkeestä istumisen rontti seisoi. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Muutaman viikon treeni ei vielä kantanut kokeeseen asti. Noudon palautus samoin suoraan sivulle. Hypyn Skipper vielä hyppäsi, palautus kiertäen, mutta A:ta ei suorittanut lainkaan. Treenenissä A:sta on tullut jopa ihan kiva, olisikohan ollut jo väsynyt. Eteenlähetyksessä lähti hyvin, mutta pysähtyi, kun huomasi pallon puuttumisen. Uusi käsky ja lähti taas hyvin liikkeelle ja käskystä heti maahan. Tottis jäi puutteeliseksi, pisteitä 62. Ilman istumisen mokaamista oltaisiin varmaan kaikkine sivuille tuloineen ja esteiden kiertämisineen vielä voitu saada tulos. Ihan hyvä tietää jatkoa ajatellen. Mutta ei ollenkaan huono suoritus tällä treenimäärällä. On kyllä rankkoja nämä koepäivät, mutta hieno uusi kokemus! Tuomari Kalevi Levänen.

PAIM1 Skipper FCI trad style Somero

Toinen yritys ykkösluokassa. Jokke oli ilmoittanut meidät Collieyhdistyksen paimennuskokeeseen. Tuomari Maija-Liisa Pasanen. Hurja helle, lähdin työpäivän jälkeen ajamaan Somerolle ja toivoin vaan, että ehditään omaan luokkaamme. Kisat oli alkanut neljältä taipparilla, jonka jälkeen oli vielä esikoe. Mitään kiirettä ei olisi ollut, ykkösluokka, jossa meitä oli viisi koiraa alkoi vasta yhdeksän maissa. Olin kuullut tuomarista kauhujuttuja ja suhtauduin kokeeseen heti niin, että parhaamme yritetään; vältän turhia käskyjä, en jää hinkkaamaan mitään ja kävelen reippaasti. 

Rata oli aika lailla samanlainen kuin Terhin tekemä. Otto pienestä häkistä ja lampaiden kuljetus merkitylle laidun alueelle. Matka laitumelle oli vaan lyhyempi. Lampaat vietiin laidunalueelle koiran kanssa ja koira vahtimaan lampaita sillä aikaa, kun merkatulta lampaalta otettin nauha kaulasta. Sitten koira pyöräytettiin lauman ympäri. Koiran kanssa ulos alueelta, koira vartioimaan ja itse piti poistua 10 askelta koiran taakse. Tuomarin merkistä jatkettiin, joko lähettämällä koira suoraan hakemaan lampaat tai sai kutsua vähän lähemmäs ja lähettää siitä. Kuljetus kohti pellon toista laitaa sähkötolppien välistä, lampaat ja koira välistä, ohjaaja ulkopuolelta. Pellon laitaan aidan viereen oli merkitty nauhalla tieosuus, n. 30m. Tielle ei ohjaaja saanut mennä. Sieltä vielä kuja ja häkitys. Häkkiin mentiin koiran kanssa. Koiran piti häkissä kiertää lampaat ohjaajan kanssa, koira ohjaajan ja lampaiden välissä tarkoituksena pitää lampaat pois ohjaajalta. Koira jätettiin häkkiin ja kutsuttiin pois joko aidan ali tai hyppäämällä yli.

Häkistä otto onnistui 😊 Skipper pysähtyi ja pysyi paikoillaan, niin kauan, että kaikki lampaat ulkona. Kun menin sulkemaan porttia lampaat päätti lähteä. Äkkiä Skipper perään ja onneksi sai käännettyä minulle. Vedin henkeä ja lähdettiin kohti laidun aluetta. Skipper oli lähellä ja painosti lampaita, mutta en puuttunut. Kävelin vaan ripeästi. Sain merkin lampaalta, pyöräytin Skipperin ja poistuttiin alueelta. Skipper kääntyi ensin katsomaan minua, mutta kun tuijotin lampaita kääntyi sekin katsomaan niitä ja lopun aikaa tuijotti intensiivisesti! Kutsuin Skipperiä vähän lähemmäksi ja sisäflänkillä lähetin keräämään lampaat. Sähkötolppien kohdalla osa lampaista tuli minun mukana ulkopuolelta. Tiellä kokeilin ensin saada Skipperin oikealle puolelleni ja siitä kävelemään minun kanssa, mutta ei suostunut. Olisi vaan lähtenyt irrottamaan lampaita aidasta. Tein tien normaali kuljetuksena. Kujassa samoin osa lampaista tuli ohi, Skipper vähän pölläytti, kun lammas meinasi karata.... Häkitys meni hyvin. Tosin lampaita kiertäessä Skipper oli vähän ihmeissään, yleensä sen paikka on ollut aidan ja minun välissä. Häkistä pois aidan ali.

Tuomari näytti kovin totiselta, kun odoteltiin häntä portilla. Puhui vielä jotain pöläyttämisestä. Mutta sanoikin sitten, että hyvinhän se meni 😊 Koira aktiivinen, vähän käskyjä ja kaikkia totteli. Näistä ei vähentänyt mitään. Otti muutaman pisteen pölläytyksestä, tieosuudesta ja häkistä. Pisteitä 61/75 sij3 PAIM1 JEEEE!!!