Olin ainoastaan Skipperin
kanssa matkassa, Alice jäi juoksun takia kotiin. Pääsimme Joken ja Codyn kyydissä.
Ajoimme Kiteelle perjantaina ja majoituimme Rösköön. Klinikka alkoi lauantaina
iltapäivällä teoriaosuudella. Sandra kertoi hyvän paimenkoiran ominaisuuksista
(interest, talent and trainability) ja paimennuksen perusteista;
tasapainopiste, kuljetus, ajaminen ym.
Otin ensimmäiseksi kaarelle
lähdön, jossa Skipperillä liikaa vauhtia ja leikkaa liikaa sisään. Sandra
ilmeisesti ymmärsi asian niin, että S on kuriton ja pyysi ensin jättämään
koiran maahan ja minä kävelin lampaille ja takaisin koiran luo. Ihmettelin
vähän tuota maahan pyyntöä, koska pysäytän aina seisomaan. Sandra itse käyttää
maahan käskyä silloin, kun koiran pitää pysyä siellä kauemmin, eikä mitään
tehtävää tiedossa. No, tämä ei ollut vaikeaa. Sama juttu niin, että sain jättää
Skipperin seisomaan, eikä tässäkään ongelmia. Sitten alettiin työstää kaarelle
lähetystä, oli samat neuvot kuin Pialla Kausalassa. Eli painetta koiralle
kävelemällä sitä kohti. Kun koira luopuu ja väistää ja kääntyy pois sen
annetaan lähteä liikkeelle, paine heti pois. Skipper luovutti heti ja lähti oikein
nätisti liikkeelle. Ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Kun Kausalassa ja
muualla olen kokeillut tätä niin Skipper on vaan kerännyt kierroksia?? Liekö
matkaväsymystä tai juuri loppunut juoksu, mutta Skipper oli hyvin rauhallinen,
läpi koko klinikan. Uusi paikkakin saattoi vähän jännittää. Kuulemma klinikan
eka koira, jolla stopit kunnossa 😊
Seuraavana päivänä oli
kaksi kierrosta. Olin päättänyt ottaa seuraaviksi aiheiksi hakukaaren
loppupään, jossa Skipper tulee liian suoraan kohti lampaita ja poispäin ajon.
Sandran mielestä oikea liikkeellelähtö jo korjaa myös loppupään ongelmia. Mutta
halusin hänen näyttävän käytännössä sen miten teoriaosuudessa kertoi
opettavansa laajemmat kaaret. Koira lähetetään kaarelle, muista painostus,
jonka jälkeen lähdetään itse liikkumaan vastakkaiseen suuntaan. Jos koira
kaartaa sisään kävellään sitä kohti ja pyydetään pois, painetta. Kun koira taas
väistää sen annetaan jatkaa kaarta. Tämä oli jo hankalampi harjoitus. Skipper
lähti heti kaartamaan liikaa sisään ja sain olla koko ajan komentamassa pois.
Lampaat oli niin liikkuvat, ettei me tällä tekniikalla saatu niitä lainkaan
kiinni. Mutta tätä täytyy kokeilla seuraavissa treeneissä.
Poispäin ajoa Sandra
opetti ns. kolmiotekniikalla. Koira liinassa, koiran ja ohjaajan välissä
pari-kolme metriä ja lähdetään kävelemään lampaita kohti. Lampaat yritetään
pitää aidan vieressä. Heti, jos koira alkaa kaartaa ulos kiristetään liinaa.
Koira ei myöskään koskaan saa leikata lampaiden ja ohjaajan välistä. Ei
myöskään suuntaa vaihdettaessa. Sisäflänkki tulee ilmeisesti vasta myöhemmin
mukaan, koska tein sen muutaman kerran ja Sandra sanoi heti ettei noin. Tässä
punnitaan koiran lampaidenlukutaito. Ilman käskysanoja koiran pitäisi alkaa
tasapainottaa menoaan niin, ettei se päästä lampaita aidasta. Kuulemma Skipper
korjasi muutaman kerran itse paikkaansa pitääkseen lampaat edellään ja aidassa,
minä en sitä huomannut, mutta hienoa, jos näin oli. Ottoaitauksen rautaportti
piti vähän kolinaa, johon Skipper reagoi ja väisti selvästi tätä nurkkaa.
Pian
kanssa kävin joka kerta tehdyn harjoitteen läpi. Kehässä ollessa ei pysty
kaikkea omaksumaan. Pian sanojen mukaan nämä kaikki vaatii vaan maileja! Hyvä
klinikka, mutta sellainen olo jälkeenpäin, että pakko palata perustreeniin 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti