Lähtö perjantai-iltana Turusta Siljalla. Alice jäi kotiin äidin kanssa. Käytettiin vielä yhdessä
koirat lenkillä ennen lähtöä. Pihassa oli lapsia leikkimässä ja jouduttiin
ohittamaan ne läheltä. Pysähdyin, kun Kaya kiskoi ja huusi ja
pelkäsin, että nippasee lapsia. Mutta ei ollut Kaya, joka yritti vaan Skipper. Skipperistä on tullut pentujen jälkeen ylisuojeleva Kayaa kohtaan.
Ensimmäinen pysähdys oli Hertsikassa, josta Pauja ja Iitu
kyytiin. Seuraava Lohjan ABC:lla, josta kyytiin hyppäsi Maarit. Satamassa treffattiin vielä Merja Tiainen kolmen koiran kanssa. Koirat pissalle ja lauttajonoon. Hyttiin pääsy Skipperin ja Kayan
kanssa olikin sitten painajaista. Kaya kiskoi joka suutaan, välillä
kiljuen, etenkin jos edessä kulki tutut koirat. Ihana liikkua kapeilla käytävillä. Hytissä tultiin hyvin juttuun ja Kaya hakeutui Paulan tai Maaritin luo leikkimään tai rapsutettavaksi.
Minulle oli yllätys ettei vahtinut hyttiä, kaikki koirat siis ihan hiljaa.
Käytiin porukalla syömässä illallinen, koirat kannelle, jossa Skipper ja Kaya
tekivät tarpeensa laatikkoon ja sitten nukkumaan. Laiva satamassa 06:10. Sitten
kohti Kroksbo:ta. Aamusämpylät syötiin autossa.
Matkaa kisapaikalle oli n. 1,5 tuntia. Paikka oli ruotsalaiseen tapaan hyvin hoidettu punaisine rakennuksineen ja aitauksineen ja meidät otettiin lämpimästi vastaan.
Ennen kisojen alkua eläinlääkäri kävi katsomassa, kun annettiin koirille
matolääkkeet ja päivitti passin.
Kisat alkoi ankoilla. Ensimmäiselle radalle mennessä
Skipper oli hyvin kiinnostunut uudesta paikasta. Kun lähetin ankoille kävi
haistelemassa ankkojen aitauksen, mutta lähti sitten töihin. Ykkönen ja
kakkonen meni hyvin. Ankat olisi kuulemma menneet suoraan keskihäkkiin, jonne
Skipper niitä ajoi, jos minä en olisi ollut myöhässä portin kanssa. Pääsivät
siis ohi ja minä sorruin taas liikaan huitomiseen ja hosumiseen, mutta Skipper
keräsi uudestaan ja uudestaaan ja saatiin osa häkkiin. Ankat meni sinne mielellään.
Ensimmäinen kerta, kun oltiin tilanteessa, jossa laitan Skipperin häkin taakse
ja sieltä painostaa oven avattuani ankat ulos. Loppu olikin jo helppo.
Qualified course ja sijoitus 3!
Seuraavalla radalla osasin itse olla rauhallinen ja rata
olikin erittäin sujuva. Meni niin nopeasti, että loppuhäkityksessä tuntui, että
jotain jäi suorittamatta. Qualified course ja sijoitus 1 😊 Skipper työstää
ankkoja kivan rauhallisesti.
Lampaita oli kisaradalla viisi, aika liukkaita. Areenan
ympärillä oli korkeat lauta-aidat ja näytti olevan leveämpi, kuin mitä tähän
mennessä olen muita nähnyt. Ensimmäisellä radalla otto meni hyvin, Skipper meni
rauhallisesti ottoaitaukseen, mutta ei ehtinyt lampaiden taakse, kun ne jo
juoksi ulos. Lähetin Skipperin perään, luotin, että hakee nätisti ja jäin
sulkemaan porttia. Oton jälkeisestä haltuunotosta saa paljon pisteitä.
Ykköselle nostossa oli vähän mutkittelua, samoin kakkoselle, pääsivät tippumaan
crossdrivesta, mutta molemmat portit tuli tehtyä. Centeriä joudutiin myös
työstämään hetki, mutta saatiin osa lampaista läpi ja sitten enää häkitys, joka
oli siisti. Pikkasen oli vauhdikasta menoa, mutta Skipper teki töitä ja esteet tuli
suoritettua. Yleisöstä tuli kommentti, että hyvä rata; ”so the dog as the
animal” Qualified course ja sijoitus 3!
Seuraava lammasrata olikin sitten melkoista menoa. Ei
tainnut yksikään stoppi mennä läpi, vasta centerillä Skipper pysähtyi, tilanne
rauhoittui ja lampaat meni läpi. Yllättävän pitkään tuomari antoi yrittää
esteitä, ilmeisesti katsoi, että koira tekee koko ajan siististi töitä. Vasta
häkityksen jälkeen tuomarin toimesta huomasin, että yksi lammas oli jäänyt
kakkosportin taakse piiloon, yleisökään ei sitä ollut huomannut, ovela otus. Ei
tulosta, sijoitus 3.
Iltapäivän kisassa Skipper palkittiin High in Advanced
ruusukkeella ♥
Trialissa oli vain yksi tuomari, Marie Nagone, joten titteliä
ankoilta ei saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti