Kayan kanssa harrastuskoiran pentukurssilla

Masseterin kurssilla harjoiteltiin koulutuksen perusteita ja rauhoittumista sheippaamalla. Ryhmässä oli viisi pentua ja meille oli aina tehty pöydillä rajatut omat loosit. Olin odottanut, että Kaya olisi ollut levottomampi ja kiinnostunut enemmän muista pennuista, mutta osasi yllättävän hyvin rauhoittua. Pitkäjänteisyys ja keskittyminen paranivat kurssin edetessä vaikkakin koko ajan piti silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Taukojen aikana malttoi jopa lepäillä omalla alustallaan.


10.9. Ensimmäisellä tunnilla aloitettiin ihan yksinkertaisesta, sanottiin pennun nimi ja kun pentu vilkaisee naksu ja palkka. Luopumista namilla, käsi ensin nyrkissä, sitten vaikeutettiin ja nami avokämmenellä. Lopuksi kosketuskeppi, pentu koskettaa nenällä keppiä ja palkka. Keppi ostettu!

17.9. Toinen tunti luopumista lelulla. Tässä sama periaate kuin namilla. Heti, kun pentu lopettaa hyppimisen ja lelun tavoittelun se saa sen ja sitten leikitään. Seuraava harjoitus oli kosketuskepillä. Keppi vasempaan käteen ja pennun piti seurata sitä, ei tarvitse koskea. Vähän vaikeutettiin, nami ruokakippoon ja pennun piti seurata kosketuskeppiä ja luopua ruokakupista. Kaya ei jaksa kovin montaa toistoa, mutta äkkiä oivaltaa mitä siltä halutaan.

24.9. Kolmas tunti alkoi seisomisen opettelulla. Saatiin korokkeet, jolle pennun piti nousta. Alkuun naksu ja palkka pelkistä etujaloista. Kosketuskepillä sai ohjata pentua korokkeelle, mutta ei houkutella namilla. Haettiin sitä, että pentu oivaltaa itse. Kaya oli vähän epäileväinen korokkeen suhteen, laittoi kyllä mielellään etujalat laudalle. Pari kertaa sain koko koiran korokkeelle, takapään hallinta on vielä vähän hakusessa. Sitten peruuttamista seisomisen kautta. Pentu seisoo, viedään nami etujalkojen väliin ja kun pentu kumartuu katsomaan ottaa yleensä samalla askelen taaksepäin. Jos takatassu liikahtaa edes vähän heitetään nami etujalkojen välistä (palkka taakse). Kaya putosi enimmäkseen maahan, kun vein namin alas, pari kertaa ehti ottaa askelen ja sain palkattua oikea-aikaisesti. 

1.10. Neljäs tunti vastaehdollistamista. Liisa toi erilaisia leluja häiriöksi, pennun piti katsoa häiriötä, josta palkka. Viimeinen häiriö oli liikkuva pieni orava. Aika paha, muista häiriöistä selvitiin kunnialla, mutta nyt Kayan olisi tehnyt kovasti mieli mennä lelun luo. Jatkuvalla syötöllä nameja sain sen pysymään paikalla. Luopumista niin, että palkan sai, kun luopui lelusta/namista ja suoritti jonkun tehtävän, jonka pentu osaa. Me tehtiin istumista. Kaya ei ole ahne, mikä lisää haastetta.

8.10. Viides ja viimeinen tunti. Aloitettiin laatikkoleikillä. Kaikki sai pahvilaatikot, jotka laitettiin maahan pennun eteen. Katsomalla/koskettamalla laatikkoa naksu ja palkka. Laatikko laitettiin välillä ylösalaisin, kansi auki ym. Tarkoitus vaan palkata tekemisestä. Seuraava harjoitus oli kontakti ihmiseen. Liisa käveli meitä kohti, pentu sai katsoa ihmistä muttei lähestyä. Rauhallisesta katsomisesta naksu ja palkka. Opetetaan, että ihmisen lähestyessä kannattaa aina hakeutua omistajan luo. Kaya oli tunnin alussa jo ehtinyt tervehtiä Liisan, kun tein ostoksia. Nyt oli ihan rauhallinen ja vain katsoi, kun Liisa tuli kohti. Mutta Liisan työharjoittelijaa olisi halunnut päästä haistelemaan, olikin vaikeampi. Otettiin monta toistoa ja häiriöihminen ei tullut ihan lähelle. Sitten vielä vaikeutus eli häiriöihminen tervehti iloisesti ja jutteli pennulle. Tässä olikin sitten jo haastetta, tarvittiin muutama toisto, että Kaya muisti miten tässä pitää käyttäytyä! Lopuksi Liisa soitti erilaisia ääniä, joiden aikana pennun kanssa piti tehdä jotain tehtävää, sellaista minkä pentu osaa. Pennun piti vain pystyä äänistä huolimatta keskittymään tekemiseen. Ovikello, lasten äänet, Kaya ei edes noteerannut. Koirien haukunta ja summeri saivat sen kuuntelemaan, mutta jatkoi taas kosketuskepin kanssa treeniä ja stoppiharjoituksia.