Skipper jälki Sipoo

Tänään jälki/esineruutu treenit Sipoossa. Viime kerralla Skipper jäljesti nenä aika ylhäällä, joten nyt ajattelin kokeilla nameja jäljellä. Pipsa kävi tallaamassa jäljen ja tiputteli meatballseja matkalle. Oliskohan ollut 4 tai viisi keppiä matkalla. Jäljen vanhetessa otettiin esineruutua.

Esineruudun tein ekaa kertaa niin, että Skipper ei nähnyt, kun esineet (vieraat) vietiin. Ruudussa kolme esinettä, takakulmissa ja takana keskellä. Oli ihan intona lähdössä hommiin, kun laitoin liivit päälle, sai pidätellä, ettei olisi karannut. Lähti lujaa vauhtia ja suoraan takalinjalle, esine löytyi nopeasti. Luovutus hienosti sivulle! Ja sitten halusi jopa leikkiä esineellä J Toiselle lähetys oli hankalampi. S selvästi mietti, että miksi sinne enää pitää lähteä, johan se esine löytyi. Jäi ensin pyörimään aika lähelle, mutta ratkaisi asian itse ja lähti matkaan. Hienosti löytyi toinenkin esine ja sekin tuotiin sivulle. En lähettänyt kolmannelle, nämä meni niin hienosti ja on kuitenkin suht uutta.

Jälki ei sitten mennytkään yhtä hienosti, kaikki kepit jäi metsään! Tajusin jo jäljellä, mistä asia ehkä kiikastaa. Ensinnäkin jälki löytyi janalta helposti ja aika pian löytyi myös nameja. Ekalle kepille tultaessa (kepit ei merkattu, en tiennyt sijaintia) Skipper jäi tapansa mukaan seisomaan, kääntyi minuun päin kysyvästi. Mulla joku mielenhäiriö, en kehunut/vahvistanut löytöä. Skipperillä ilmaisu ei ole vielä vahva, ehkä liikaa autettu/kehuttu aina kun olen tulkinnut koirasta, että kepillä. Nyt vaan jäin odottamaan, että olisi nostanut kepin... S teki oman ratkaisun, kun ei kehuja kuulunut ja  nameja tulee muutenkin tasaseen tahtiin jäljeltä niin päätti lähteä jatkamaan matkaa. Loput kepit olikin sitten ihan ilmaa. Nenä pysyi suht hyvin maassa, vauhti oli rauhallista ja suu kävi tasaseen tahtiin.

Mulle opiksi, ei nameja jäljelle ja vahvista ilmaisua. Nyt pitää pian päästä tekemään uusi jälki!

Skipper EVL2 Inkoo

Lähdettiin Skipperin kanssa ekaan EVL kokeeseen nopeasti voi-luokan jälkeen, vain kuukausi väliä. Siis mun mittapuun mukaan, tähän tarvittiin kyllä vähän tuuppimista!

Ohjattu nouto on meillä vielä kesken, ei ollenkaan varma. Ajattelin kuitenkin, että katsotaan nyt, miten kokonaisuus on muuten kasassa. Ja olin varma, että koe tehdään osissa ja pääsee palkkaamaan väliin. Mutta eipä ollutkaan, mikä aiheutti pienen ahdistuksen koepaikalla J Liikejärjestys oli silti kiva. Alkoi tunnarilla, mikä me osataan ja päättyi vaikeaan ohjattuun. Jännitystä lievensi se, että en mennyt kokeeseen ykkösen kuvat silmissä vaan hakemaan positiivista ja kivaa kisakokemusta.

Maltoin olla treenaamatta edellisen päivän, enkä myöskään treenannut kisapaikalla. Palkkasin S:ää vain tarjoamisista. Paikalla oli koirakavereita ja Skipper viihtyi. Pari koiraa ennen meidän suoritusta mentiin S:n kanssa nurmikolle istuskelemaan kahdestaan.  

Ryhmäliikkeissä olimme rivin viimeinen. Istuminen alkoi hyvin, mutta sitten Skipper oli alkanut vilkuilla taakse ja näytti kuulemma siltä, että joku pörriäinen oli pepussa. Nousi seisomaan, mutta meni sitten takaisin istumaan ja jäi paikoilleen, hyvä ettei tullut minun luokse. Siitä nolla. Makuu meni hyvin, ei reagoinut toisten käskyihin, mitä vähän jännitin.

Oma tunnari oli toinen oikealta, Skipper aloitti rivin oikealta ja oman kohdalla nappasi sen heti, ei tarkastanut loppuriviä ja tuli hienosti perusasentoon. Tiesi tehneensä oikein ja vastasi hyvin kehuihin. Ruutu oli varmanoloinen vaikka S jäikin merkillä vähän vinoon, väärään suuntaan ruutuun nähden. Minä käskytin ruudussa ”maahan” vaikka pitäisi olla ”deck”, mutta sillä ei näköjään ollut väliä! Tuli vauhdilla luokse ja tuntui olevan tyytyväinen omaan suoritukseensa J Myös kaukoissa sotkin käskyt Alicen käskyihin, saattoi olla jotain vaikutusta siihen, että parissa liikkeessä tarvittiin tuplakäsky. Tekniikka säilyi, teki taaksepäin. Seuraaminen oli varmaan pisin, mitä ollaan tehty. Muutamassa täyskäännöksessä jäi vähän ja pari perusasentoa hitaita. Koe tuli videolle, oli kiva nähdä miltä seuraaminen näyttää. Parempi oli, kuin miltä kehässä tuntui. Hyvin Skipper jaksoi ja liikkeen jälkeen oli edelleen hyvällä asenteella mukana! Hyppynoudossa pyöritteli vähän kapulaa ennen kuin toi, vieras metalli, yäk. Luoksetulon pysähdykset onnistui, videolta katsottuna vauhti näytti paremmalta. Z:aan lähtöä vähän pitkitin, kun näytti siltä, että nyt uuvahdetaan. Istu-seiso-maahan, ei ongelmia. Ohjattu nollattiin, merkki oli vielä hyvä, mutta lähti siitä keskikapulalle.

Tuomaria en huomannut koko kokeen aikana, liikkuria vain pakolliset Kokeesta jäi todella hyvä fiilis, yhteistyö sujui!

Istuminen, 0

Paikkamakuu, 10

Tunnari, 10

Ruutu, 10

Kauko, 8

Seuruu, 8

Hyppynouto, 8,5

Luoksetulo, 9

Z, 9,5

Ohjattu, 0

Yht 236 ja 3/7 tuomari Harri Laisi

EVL2

Skipper lampailla Seutula

Tehtiin samaa harjoitusta kuin viime kerralla. Eli aitausten välisellä kaistaleella lampaiden hakua ja kuljetusta. Lähetin S:n hakemaan lampaat vuoroin vasemmalta vuoroin oikealta, hakukaaren jälkeen heti maahan. Vähän venyi, S ei itse hae tasapainoa. Kuljetusta ja heti kun S tuli liian lähelle, maahan.

Viereisessä isossa aitauksessa tehtiin samaan aikaan liinassa ajamista. Lampaat oli sitä mieltä, että on ruoka-aika ja hakeutuivat koko ajan aidan viereen. Tämä häiritsi selvästi Skipperiä, syöksyi pari kertaa näiden lampaiden luo. Omia lampaita kuljetti rauhallisesti, haku on edelleen turhan vauhdikas. Muuta käskysana kuljetukseen!

Skipper lampailla Seutula

Ensimmäinen arki-ilta treeni. Kenttä oli kuivunut, ei kuraisia saappaita ja kuraista koiraa! 
Aitausten väliin oli tehty toinen aita ja nyt niiden väliin jää kapea kaistale. Käytettiin molemmilla kerroilla tätä tilaa hyväksi ja harjoiteltiin siellä lampaiden keräämistä/hakemista pienestä tilasta. Lampaat hakeutui aina kaistaleen kauimpaiseen päähän. Lähestyttiin lampaita yhdessä, Skipper maahan ja menin itse lähemmäs lampaita. Lähetin Skipperin hakemaan lampaat ja heti toiselle hakukaarelle estämään lampaiden karkaamisen, ja maahan. Helpompi harjoitella kuin pyöröaitauksessa, josta lampaat juoksi heti katoksen alle. Toistettiin hakuja molemmista suunnista. Kerran lampaat pääsi karkuun ja Skipper perään. Onneksi Skipper on kiltti lampaille eli minäkin voisin olla rauhallinen noissa tilanteissa 😊 Pienen juoksutuksen jälkeen lampaat oli taas koossa ja Skipper kuulolla, ei tarvinnut minun apuja!

Skipper jälki

Pipsa teki meille jäljen Sipoossa, n 400m ja 4 keppiä. Sai vanheta tunnin verran. Ennen jäljelle menoa tehtiin pieni keppimuistutus parkkiksella. Annoin taas Skipperin kulkea vapaasti ja odotin noteeraako kepit. Yksi ilmaisu riitti, nosti kepin.

Skipper kiskoo liinassa, kova kiire jäljelle. Jälki löytyi janalta ja lähdettiin matkaan. Nenä oli alkuun maassa, mutta nousi matkan varrella moneen kertaan turhan ylös ja vauhtikin oli melko kova. Välillä mentiin ilmeisesti aika paljon jäljen vieressä. Kaksi ensimmäistä keppiä löytyi suoraan jäljeltä. Nosti kepin ja jäi odottamaan. Toisen kepin kohdalla meinasi lähteä keppi suussa jatkamaan matkaa 😊

Kolmannelle kepille tultaessa meni ensin kepin ohi, mutta palasi itse kepin luo! Neljännen kepin kohdalla oltiin ihan jäljen sivussa, mutta jotenkin Skipper vaan osasi palata jäljelle juuri kepin luona. Tuuria vai taitoa?! Täytyy miettiä, miten saisi nenän pysymään lähempänä maata, nameja jäljelle? Vai vaikuttiko kova tuuli työskentelytapaan.

Tehtiin esineruutu jäljen vanhetessa. Aika ryteikköinen metsä. Katsottiin Skipperin kanssa, kun Pipsa lähti viemään kahta esinettä. Katosi kohta näkyvistä puiden ja mäen taakse. Skipper ei millään malta odottaa, irtosi tosi hyvin, työskentelee itsenäisesti. Otti hienosti vieraat esineet. Luovutus täytyy vielä opettaa, nyt palkkasin lennosta. Ei ongelmaa lähteä etsimään toista esinettä, intoa riittää!

Skipper lampailla Seutula

Päästiin taas avustamaan treenilampaiden erottelussa karitsoista ja äitilampaista. Sen jälkeen jäätiin tekemään kolmioharjoitusta pienemmälle puolelle. Aidan toisella puolella poltettiin roskia paukkuvassa ja rätisevässä nuotiossa. Tuli samalla hyvät äänitreenit!

Seuraavalla kierroksella otettiin ensimmäistä kertaa lampaita pyöröaitauksesta ja haettiin ne sinne takas. Haku aitauksesta ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Mutta lampaat tuli sieltä kauhealla vauhdilla ja juoksivat suoraan katoksen alle. Sieltä hakemisessa meni aikaa ja välillä Skipper hukkasi korvat ja pöläytti lampaita. Ensi kerralla täytyy kysyä voiko (ja miten) homman hoitaa jotenkin hallitummin 😊

Skipper VOI1 Hyvinkää

Skipperin ensimmäinen koe voi-luokassa. Tehtiin viikolla vain hauskoja treenejä, ei enää palkattomia kokonaisuuksia. Myös paljon palkitsemista kaikenlaisesta tarjoamisesta. Uutta oli, että palkka saattoi välillä olla repun vieressä kehän laidalla. Perjantai iltana meillä oli vieraita, joten en päässyt treenaamaan. Oli varmaan eka kerta minulle olla treenaamatta edellisenä päivänä!

Aamulla alkoi tietysti jännitys, jonka päätin unohtaa. Hoin vain itselleni; ole rauhallinen ja rento, keskity koiraan. Kisat oli Hyvinkäällä, rauhallinen hiekkakenttä, pienet kisat. Kokeen alkuun oli hyvää aikaa. Käytin S:n ja A:n metsässä kävelyllä ja ehdin vielä viettää Skipperin kanssa aikaa kentän reunalla, leikkien, kävellen ja muuten vain oleillen. Ennen kehään menoa tyhjensin namit taskusta ja laitoin reppuun Skipperin nähden.

Juoksutarkastus ahdisti, mutta siitä toivuttiin. Kehään meni rennon oloinen koira, rivissä ihmetteli liikkuria ja tuomaria korvat pystyssä. Myös omistaja pysyi rentona. Sanoin käskyt normaali äänenpainolla enkä korottanut jännittyneenä ääntä. Paikallaolo meni hienosti, ensimmäisillä käskyillä, ei ollut valunut toiselle kyljelle. Kun liike loppui ja aloin kehua S muisti palkat repussa ja oli heti juoksemassa sinne!

Meitä ennen oli kaksi koiraa. En vienyt S:ää autoon vaan käytiin metsässä kävelemässä ja annoin S:n tarjota juttuja. Kehään mentiin taas hyvällä mielellä, molemmat. Muistin seurauttaa S:n jokaisen liikkeen aloituspaikalle, jolloin säästyttiin sivulle veivaukselta. Seuraaminen alkoi hitaalla kävelyllä, ehdin jo ajatella, josko alkaa tarjota istumista, mutta ei onneksi. Kontakti pysyi koko ajan, hyvät tiiviit täyskäännökset, joissan pa:issa vino. Keskityin ja katsoin liikaakin koiraa, mutta nyt olin päättänyt sallia kaikkia mahdolliset avut! Seuruukaavio tuntui lyhyeltä, ollaan treenattu paljon pidempiä! Ei ollut esim taakse askelia eikä käännöksiä hitaassa ja juoksussa. Liikkeen loputtua S vastasi hyvin kehuihin, hyppäsi minua vasten ja venytteli makeasti!

Istumisessa ei ennakoinut, mikä oli pääasia. Hidastin itse aavistuksen vauhtia, mutta näin olin päättänyt, nyt mennään avuilla! Ei haittaa vaikka istui vähän vinoon. Edelleen hyvällä vireellä mentiin luoksetuloon. Seiso (suullinen!!) venyi vähän ja maahanmenossa kyynärpäät jäi mielestäni vähän ilmaan. Onneksi on karvainen koira 😊  Kokonaisuutena meille tosi hyvä. Kun nämä vaikeat liikkeet oli suoritettu oli minun entistä helpompi jatkaa rennosti koetta. Höpötin S:lle liikkeiden välissä meidän virittelysanoja ja S vastasi. En katsonut tuomaria kertaakaan kokeen aikana ja liikkuriakin vain pakolliset.

Ruutu sana on jo S:n mieleen eli ei tarvinut kuin seurauttaa S lähtöpaikalle. Vauhdilla ja varmasti ruutuun. Ihan oikea paikka, heti käskystä maahan. Luotin, että pysyy. Hyvällä vauhdilla sivulle.

Hyppynoudossa metallikapula ällötti, en antanut tuplakäskyä vaan odotin. Ei kiertänyt hyppyä. Tasamaanoudossa sama juttu, vieras kapula inhottaa. Vauhti sisään eri. Tunnarissa bongasi heti oman, mutta kävi jokaisella kapulalla haistelemassa. Tuomaria nauratti, kommentti; oli oikein varmistuksen varmistus!

Sitten enää kaukot. Aloituspaikalle mennessä ei jännittänyt, koe oli mennyt hyvin tähän asti ja S suoritti varmasti. Oltiin jo päästy ja ylitetty tavoite. Höpötin nameista ym. ja S näytti odottavan liikettä. Hyvät vaihdot ja ilme!

Uskomaton koe, me tehtiin yhdessä ❤

VOI1, KP, luokkavoitto (308p) tuomari Marita Packalén