Skipper VOI1 Hyvinkää

Skipperin ensimmäinen koe voi-luokassa. Tehtiin viikolla vain hauskoja treenejä, ei enää palkattomia kokonaisuuksia. Myös paljon palkitsemista kaikenlaisesta tarjoamisesta. Uutta oli, että palkka saattoi välillä olla repun vieressä kehän laidalla. Perjantai iltana meillä oli vieraita, joten en päässyt treenaamaan. Oli varmaan eka kerta minulle olla treenaamatta edellisenä päivänä!

Aamulla alkoi tietysti jännitys, jonka päätin unohtaa. Hoin vain itselleni; ole rauhallinen ja rento, keskity koiraan. Kisat oli Hyvinkäällä, rauhallinen hiekkakenttä, pienet kisat. Kokeen alkuun oli hyvää aikaa. Käytin S:n ja A:n metsässä kävelyllä ja ehdin vielä viettää Skipperin kanssa aikaa kentän reunalla, leikkien, kävellen ja muuten vain oleillen. Ennen kehään menoa tyhjensin namit taskusta ja laitoin reppuun Skipperin nähden.

Juoksutarkastus ahdisti, mutta siitä toivuttiin. Kehään meni rennon oloinen koira, rivissä ihmetteli liikkuria ja tuomaria korvat pystyssä. Myös omistaja pysyi rentona. Sanoin käskyt normaali äänenpainolla enkä korottanut jännittyneenä ääntä. Paikallaolo meni hienosti, ensimmäisillä käskyillä, ei ollut valunut toiselle kyljelle. Kun liike loppui ja aloin kehua S muisti palkat repussa ja oli heti juoksemassa sinne!

Meitä ennen oli kaksi koiraa. En vienyt S:ää autoon vaan käytiin metsässä kävelemässä ja annoin S:n tarjota juttuja. Kehään mentiin taas hyvällä mielellä, molemmat. Muistin seurauttaa S:n jokaisen liikkeen aloituspaikalle, jolloin säästyttiin sivulle veivaukselta. Seuraaminen alkoi hitaalla kävelyllä, ehdin jo ajatella, josko alkaa tarjota istumista, mutta ei onneksi. Kontakti pysyi koko ajan, hyvät tiiviit täyskäännökset, joissan pa:issa vino. Keskityin ja katsoin liikaakin koiraa, mutta nyt olin päättänyt sallia kaikkia mahdolliset avut! Seuruukaavio tuntui lyhyeltä, ollaan treenattu paljon pidempiä! Ei ollut esim taakse askelia eikä käännöksiä hitaassa ja juoksussa. Liikkeen loputtua S vastasi hyvin kehuihin, hyppäsi minua vasten ja venytteli makeasti!

Istumisessa ei ennakoinut, mikä oli pääasia. Hidastin itse aavistuksen vauhtia, mutta näin olin päättänyt, nyt mennään avuilla! Ei haittaa vaikka istui vähän vinoon. Edelleen hyvällä vireellä mentiin luoksetuloon. Seiso (suullinen!!) venyi vähän ja maahanmenossa kyynärpäät jäi mielestäni vähän ilmaan. Onneksi on karvainen koira 😊  Kokonaisuutena meille tosi hyvä. Kun nämä vaikeat liikkeet oli suoritettu oli minun entistä helpompi jatkaa rennosti koetta. Höpötin S:lle liikkeiden välissä meidän virittelysanoja ja S vastasi. En katsonut tuomaria kertaakaan kokeen aikana ja liikkuriakin vain pakolliset.

Ruutu sana on jo S:n mieleen eli ei tarvinut kuin seurauttaa S lähtöpaikalle. Vauhdilla ja varmasti ruutuun. Ihan oikea paikka, heti käskystä maahan. Luotin, että pysyy. Hyvällä vauhdilla sivulle.

Hyppynoudossa metallikapula ällötti, en antanut tuplakäskyä vaan odotin. Ei kiertänyt hyppyä. Tasamaanoudossa sama juttu, vieras kapula inhottaa. Vauhti sisään eri. Tunnarissa bongasi heti oman, mutta kävi jokaisella kapulalla haistelemassa. Tuomaria nauratti, kommentti; oli oikein varmistuksen varmistus!

Sitten enää kaukot. Aloituspaikalle mennessä ei jännittänyt, koe oli mennyt hyvin tähän asti ja S suoritti varmasti. Oltiin jo päästy ja ylitetty tavoite. Höpötin nameista ym. ja S näytti odottavan liikettä. Hyvät vaihdot ja ilme!

Uskomaton koe, me tehtiin yhdessä ❤

VOI1, KP, luokkavoitto (308p) tuomari Marita Packalén