Kaya Sirken toko kurssilla

Skipperillä on juoksu, joten otin Kayan ATD:n järkkäämälle Sirke Viitasen kurssille (6krt) ja hyvä niin. Aion jatkaa Kayan kanssa, tekee sille hyvää. Ja minä opin valtavasti pennusta. Oli jännä ottaa Kaya uuteen halliin, mitä se tuumaisi. Mutta ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä. Ehkä se, että lauantaina oltiin oltu vain hengailemassa Racinel areenalla auttoi. Lähti heti mukaan treeneihin, leikki hyvin eikä tuntunut välittävän ympäristöstä. Otettiin ensin luoksetuloa. Sirke piti Kayaa, minulla lelu jalkojen välissä. Ensin lyhyt matka, mutta meni niin hyvin, että pidennettiin heti. Hienosti juoksi suoraan jalkojen välistä. Sitten eteenmenoa kuolleella esineellä, Sirke vei. Ensin lyhyemmältä matkalta, virittelysana ja Kaya pinkoi hurjaa vauhtia. Sitten taas matkaa lisää, Kayan vauhti vaan kasvoi. Seuraava askel on viedä lelu, tehdä hetki jotain muuta ja sitten lähettää. Tässä treenissä oli vaikea saada Kaya takas minun luokse. Toinen lelu ja siitä piti tehdä mahdollisimman kiinnostava. Lopuksi seisomista, joka on rauhoittava liike. Ensin liikkeestä niin, että peruutin ja samalla kun sanoin stop heitin Kayaa namilla. Parin toiston jälkeen alkoi pysähdyksessä jo tulla painon siirto taakse. Sitten seisomista paikalla. Kaya tarjoaa koko ajan istumista. Voi auttaa kädellä ylös, kun seisoo eikä yksikään tassu liiku, kehu ja vapautus. Vielä ei onnistu kuin ehkä sekunnin, ollaan kaukana siitä, että voi alkaa pidentää aikaa ja ottaa häiriötä. Kun seuraava koira tuli kentälle Kaya kiskoi sen luo, muttei huutanut. Jäin vielä vähäksi aikaa vain oleilemaan hallille, Kaya kävi maahan ja vain katseli toisen koiran treeniä. Hyvää rauhoittumistreeniä. Ihmiset sai silittää ja kun Sarppa tuli hallille yritti Kaya saada sen leikkimään. Huippu ilta! Kotona Kaya haluaa koko ajan kiivetä syliin. Mikähän ikäkausi nyt on menossa?!

SWEDASC stockdog trial Krogsbo

Lähtö perjantai-iltana Turusta Siljalla. Alice jäi kotiin äidin kanssa. Käytettiin vielä yhdessä koirat lenkillä ennen lähtöä. Pihassa oli lapsia leikkimässä ja jouduttiin ohittamaan ne läheltä. Pysähdyin, kun Kaya kiskoi ja huusi ja pelkäsin, että nippasee lapsia. Mutta ei ollut Kaya, joka yritti vaan Skipper. Skipperistä on tullut pentujen jälkeen ylisuojeleva Kayaa kohtaan.

Ensimmäinen pysähdys oli Hertsikassa, josta Pauja ja Iitu kyytiin. Seuraava Lohjan ABC:lla, josta kyytiin hyppäsi Maarit. Satamassa treffattiin vielä Merja Tiainen kolmen koiran kanssa. Koirat pissalle ja lauttajonoon. Hyttiin pääsy Skipperin ja Kayan kanssa olikin sitten painajaista. Kaya kiskoi joka suutaan, välillä kiljuen, etenkin jos edessä kulki tutut koirat. Ihana liikkua kapeilla käytävillä. Hytissä tultiin hyvin juttuun ja Kaya hakeutui Paulan tai Maaritin luo leikkimään tai rapsutettavaksi. Minulle oli yllätys ettei vahtinut hyttiä, kaikki koirat siis ihan hiljaa. Käytiin porukalla syömässä illallinen, koirat kannelle, jossa Skipper ja Kaya tekivät tarpeensa laatikkoon ja sitten nukkumaan. Laiva satamassa 06:10. Sitten kohti Kroksbo:ta. Aamusämpylät syötiin autossa.

Matkaa kisapaikalle oli n. 1,5 tuntia. Paikka oli ruotsalaiseen tapaan hyvin hoidettu punaisine rakennuksineen ja aitauksineen ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Ennen kisojen alkua eläinlääkäri kävi katsomassa, kun annettiin koirille matolääkkeet ja päivitti passin.

Kisat alkoi ankoilla. Ensimmäiselle radalle mennessä Skipper oli hyvin kiinnostunut uudesta paikasta. Kun lähetin ankoille kävi haistelemassa ankkojen aitauksen, mutta lähti sitten töihin. Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Ankat olisi kuulemma menneet suoraan keskihäkkiin, jonne Skipper niitä ajoi, jos minä en olisi ollut myöhässä portin kanssa. Pääsivät siis ohi ja minä sorruin taas liikaan huitomiseen ja hosumiseen, mutta Skipper keräsi uudestaan ja uudestaaan ja saatiin osa häkkiin. Ankat meni sinne mielellään. Ensimmäinen kerta, kun oltiin tilanteessa, jossa laitan Skipperin häkin taakse ja sieltä painostaa oven avattuani ankat ulos. Loppu olikin jo helppo. Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraavalla radalla osasin itse olla rauhallinen ja rata olikin erittäin sujuva. Meni niin nopeasti, että loppuhäkityksessä tuntui, että jotain jäi suorittamatta. Qualified course ja sijoitus 1 😊 Skipper työstää ankkoja kivan rauhallisesti.

Lampaita oli kisaradalla viisi, aika liukkaita. Areenan ympärillä oli korkeat lauta-aidat ja näytti olevan leveämpi, kuin mitä tähän mennessä olen muita nähnyt. Ensimmäisellä radalla otto meni hyvin, Skipper meni rauhallisesti ottoaitaukseen, mutta ei ehtinyt lampaiden taakse, kun ne jo juoksi ulos. Lähetin Skipperin perään, luotin, että hakee nätisti ja jäin sulkemaan porttia. Oton jälkeisestä haltuunotosta saa paljon pisteitä. Ykköselle nostossa oli vähän mutkittelua, samoin kakkoselle, pääsivät tippumaan crossdrivesta, mutta molemmat portit tuli tehtyä. Centeriä joudutiin myös työstämään hetki, mutta saatiin osa lampaista läpi ja sitten enää häkitys, joka oli siisti. Pikkasen oli vauhdikasta menoa, mutta Skipper teki töitä ja esteet tuli suoritettua. Yleisöstä tuli kommentti, että hyvä rata; ”so the dog as the animal” Qualified course ja sijoitus 3!

Seuraava lammasrata olikin sitten melkoista menoa. Ei tainnut yksikään stoppi mennä läpi, vasta centerillä Skipper pysähtyi, tilanne rauhoittui ja lampaat meni läpi. Yllättävän pitkään tuomari antoi yrittää esteitä, ilmeisesti katsoi, että koira tekee koko ajan siististi töitä. Vasta häkityksen jälkeen tuomarin toimesta huomasin, että yksi lammas oli jäänyt kakkosportin taakse piiloon, yleisökään ei sitä ollut huomannut, ovela otus. Ei tulosta, sijoitus 3.

Iltapäivän kisassa Skipper palkittiin High in Advanced ruusukkeella ♥ 

Trialissa oli vain yksi tuomari, Marie Nagone, joten titteliä ankoilta ei saatu.

Paluumatkalle lähdettiin kuuden maissa, hotellivarausta ei ollut, mutta päästiin Maaritin kaverille Tullingeen yöksi. Su aamu neljältä ylös, koirien lenkitys ja startattiin kohti satamaa. Laivalla taas sama juttu Kayan kanssa. Riekkui ja kiljui. Skipper ei tällä kertaa suostunut asioimaan laatikolla, mutta pissasi onneksi kannelle. Kaya sen sijaan teki laatikolle kaikki tarpeet. Nukuttiin, syötiin, shoppailtiin. Laiva Turussa 19:15 ja kotona ennen kymmentä. Huippu reissu 😊 

Kayalle jälki Maantiekylässä

Jes, Kaya ilmaisi kepit! Maantiekylässä lenkkiseuraa odotellessa tein Kayalle n. 50m pitkän jäljen, jossa loiva kaarros. Kepit taas puolessa välissä ja lopussa. Piti tehdä tämä seuraava jälki pellolle, mutta ajattelin kuitenkin käyttää odotusajan hyväksi. Vettä satoi ja jälki sai vanheta sen aikaa, kun käytiin lenkillä. Alku oli taas vähän sähläystä ennen kuin Kaya pääsi juonesta kiinni ja keskittyi. Oli edelleen vähän epätarkkaa menoa, mutta hienointa oli, että kepin kohdalla alkoi pyöriä ja etsiä. Ei ottanut keppiä suuhun, mutta kosketti nenällä. Sama juttu vikalla kepillä. Nyt näyttää siltä, että kepeille on alkanut tulla merkitystä!

Fore ja Skipper pääsivät vielä esineruutuun illan hämärtyessä ja nousihan sieltä esineet.

Paimennusta PSF Seutula

Skipperin kanssa jatkettiin itsenäistä työskentelyä ja kaariharjoituksia. Joudun vieläkin muistuttamaan etäisyydestä. Jottei kävisi ihan tylsäksi niin tehtiin muutama otto, poispäin ajoa ja häkitystä pieneen häkkiin. Kaya pääsi myös Kristiinan kanssa lampaille. Meni aika kivasti, muutama syöksy, mutta sitten taas otti etäisyyttä!

Jälkeä Petikossa

Eija teki Kayalle n. 50m pitkän jäljen pellolle ja minä Skipperille metsään. Ensimmäinen vieraan tekemä jälki Kayalle. Oli ensin ihan ihmeissään, ei meinannut millään ymmärtää mitä oltiin tekemässä. Haisteli ympäriinsä ja kuunteli tiellä liikkuvia. Lopulta laittoi nenän maahan ja otti jäljestä kiinni. Ryntäsi vähän matkaa ja pysähtyi taas katselemaan ympärille. Odotin vain ja päästiin taas jatkamaan. Ensimmäinen keppi oli puolessa välissä, tultiin ihan kepin kohdalle ja aloin kehua. Kaya ei välttämättä olisi itse keppiä nostanut. Oltiin siis kuitenkin jäljellä. Leikittiin hetki kepillä. Kepin jälken työskentely parani, nenä pysyi maassa ja itsekin muistin hillitä menoa. Jälki loppui keppiin, mutta Kaya oli n. puoli metriä jäljen sivussa. Ilmeisesti tuuli otti jäljen hajun sinne. Paikallisti kuitenkin kepin ja aloitettiin leikki. Jatkettiin leikkimistä lelulla. Ihan hienosti meni alkuvaikeuksien jälkeen. Täytyy varmaan tehdä seuraavakin jälki pellolle, jotta tarkkuutta saisi lisää.

Skipperillä oli vaikea aloitus. Olin kävellyt kävelytietä edestakaisin, josta piti lähettää janalle. Joka suunnasta tuli siis mun hajua. Skipper lähtikin ensin takajäljelle, odottelin ja annoin etsiä. Päästiin matkaan, alku oli täynnä puunrunkojen ylitystä ja ryteikköä, mutta Skipper selvitti hienosti. Kaksi ekaa keppiä nousi helposti. Sen jälkeen sitten eksytiin. Lähti ihan omille teille, nenä maassa eli jotain hajua se seurasi, muttei suinkaan minun. Päädytiin tielle, jonne sitten lopetin. Toivottavasti oppi tästä jotain ja seuraavalla kerralla tarkempi, jäi Cesar purkki saamatta.

Lopuksi koirat pääsi metsään juoksemaan. Kauhea ralli alkoi. Varsinkin Kaya ja Cher juoksivat ihan hulluna. Kaya sai ainakin purettua ylimääräiset mehut. On kyllä erittäin energinen ja vilkas tapaus!

Pentupaimennus Kausalassa

Vietettiin kiva pentupaimennuspäivä Hilulla. Paikalle tuli Jekku, Pepi, Milo ja Kaya. Pennut pääsi pyörössä pari kertaa lampailla ja sitten vielä ankoille. Kaya oli aika villi, jäi usein tuijottamaan suoraan kohti lampaita ja teki sieltä syöksyjä. Saatiin kuitenkin hienoja pöyrityksiä ja otti jo etäisyyttä, uskoi keppiä. Ankoilla ei voi todellakaan vielä päästää irti, kiskoo sen verran innoissaan perään. Otettiin rauhoittumista ja pysähdyksiä.

Skipper teki radat sekä ankoilla että lampailla. Meni oikein hyvin, saatiin pari ankkaa keskihäkkiin ja pari lammasta meni centeristä!

Milo

Jekku

Pepi

Kaya

Jekku

Pepi

Kaya

Milo

Ampumistreenit Viilarilla

Pian kanssa Viilarille. Skipper ei edelleenkään välitä lainkaan, ei reagoinut seuraamisessa eikä paikallaolossa. Kaya vähän kuunteli, kun leikitin sitä, muttei lopettanut leikkiä, korvat vaan värähti. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla namittamista ettei aina yhdistä ampumista ja hurjaa leikkivirettä.