Paimennuspäivä, Somero

Aussieporukalla oli varattu Somerolta paimennuskoulutusta, kouluttajana Virpi. Sai valita millä eläimillä ottaa kaksi kierrosta, valitsin ankat ja lampaat. Aloitettiin ankoilla. Yhden kerran ollaan aiemmin käyty ankoilla, viime kesänä. Silloin ankat oli liiskautuneina aidan viereen, jonka toisella puolella oli niiden koti. Nyt oli liikkuvat ankat ja päästiin ihan oikeasti kokeilemaan millaista on ankkapaimennus. Vähän aikaa piti Skipperin miettiä, että mitä noiden kanssa pitää tehdä. Kun sitten kuuli tuttuja paimennuskäskyjä niin alkoi kiinnostua eläimistä ja kerätä niitä pikkuihiljaa. Pidin Skipperin liinassa, ettei pääsisi kiertämään ankkoja ja saisin paremmat stopit. Skipperin kanssa ei tosin ole vaaraa, että kävisi kiinni ankkoihin. Oli tosi rauhallinen ja piti kivan etäisyyden, mentiin pitkät pätkät löysällä liinalla. Toisella kierroksella otettiin sitten jo pientä rataharjoitusta niin, että oli joku päämäärä mihin ankat piti ajaa. Arvaamattomampia liikkeissään kuin lampaat, mutta helpottaa, että ovat hitaampia. Aika hauskaa tämäkin ja ASCA kisoja ajatellen pitää oppia!

Lampailla harjoiteltiin pyöröaitauksesta ottamista, Virpin koira hakisi lampaat takaisin, jonka jälkeen lyhyellä hakukaarella häkitys. Lampailla veto toiselle niitylle eli lähtivät aitauksesta otettaessa kovaa vauhtia ja pitkälle! Käytiin ensin Virpin apuna viemässä ylimääräiset lampaat viereiselle niitylle, Skipper oli liinassa, saatiin vähän lampaidenlukuharjoitusta, kun piti miettiä, miltä etäisyydeltä ja mistä kulmasta ne saa kääntymään. Pyöröaitauksesta otto meni ihan kivasti, Skipper jäi hienosti aitaukseen ja tuli rauhallisesti ulos. Mutta kun käännyin laittamaan porttia kiinni S ampaisi lampaiden perään eikä Virpin koira ehtinyt lähteä stoppaamaan. S ei saanut laumaa käännettyä vaan juoksivat laitumen portille. Irrotukseen tarvittiin Virpin koira avuksi. Takaisinpäin tulessa sain hyvän kuljetuksen, tosin edelleen Skipperin pitäisi pysyä etäämmällä. Virpin neuvo tähän on koiran ehdoton pysäytys (hallinta) ja oma reippaampi kävely. Toinen kierros aloitettiin pyöröaitauksessa, mutta kun kuljetus näytti sujuvan niin siirryttiin laitumelle. Kun muistin itse kävellä reippaasti pysyi Skipperkin kauempana. Aina välillä yritti sivusta kiertämään laumaa, mutta sain estettyä. Tein suoraa pätkää ja käännöksiä. Tuntui tosi kivalta, pystyin jättämään sekä lampaat, että koiran selkäni taakse ja luottamaan, että S pitää perää 😊 Ehkä jos minä kävelen liian hitaasti Skipperille tulee tarve työntää laumaa eteenpäin eli tulla itsekin liian lähelle. Tätä täytyy miettiä ja kokeilla/treenata seuraavissa treeneissä.

Virpi oli järkännyt yllärin lopuksi. Vei minut mullikka-aitaukseen, kun olin heti aamusta ilmoittanut, että tuonne en uskaltaisi mennä! Mentiin ensin ilman koiraa. Virpi opasti, miten mullikoita pitää lähestyä ja keppiä käyttää, jotta auttaa koiran työskentelyä. Sivusta 45 asteen kulmassa ja kepillä kevyesti tökätä kaulaan. Eläimen pakoetäisyyden havainnointi tärkeää. Jos käy uhittelemaan eli olet ylittänyt pakoetäisyyden odota ja käännä vaikka koira vähän poispäin. Näin annat mullikalle tilaa ikäänkuin omaehtoisesti siirtyä kauemmas ja koirankaan ei heti tarvitse käyttää ”voimakeinoja”. Oli ne aika isoja, kun sarvet ja iso pää kääntyy kohti... Sitten piti ottaa koira mukaan. Oli S:llekin pienoinen shokki, kun tajusi, mitä kohti ollaan menossa. Tokeni tosin nopeasti ja kun taas kuuli tuttuja paimennuskäskyjä alkoikin tehdä hommia. Lähti tosi varmasti mullikoita kohti. Olisi lähtenyt kiertämään ja tuomaan meille, mutta näiden eläinten kanssa se ei ole viisasta! Virpi piti liinasta ja esti aikeet ja ohjaili Skipperiä. Jännää!