Kesän aikana mielessä on tarkentunut, mitä me tällä hetkellä osaamme ja
mitä pitää harjoitella. Skipper osaa kerätä lampaat, tuo ne minulle ja pitää
kasassa. Mutta mitä ei osata on riittävä etäisyys lampaista ja rauhallinen
vauhti. Tänään oli tarkoitus jatkaa viime kuussa aloitettua etäisyys treeniä,
mutta pääsimmekin heti alkajaisiksi hakemaan ja erottelemaan treenilampaat
kolmeen eri aitaukseen. Haku meni yllättävän hyvin, Skipper oli rauhallinen.
Ongelmia tuotti sen sijaan lampaiden pitäminen portilla sen aikaa, että minä
ehdin erotella niitä. Kun Skipper tulee lähelle niin lampaat lähtee karkuun.
Eli taas etäisyys! Saatiin kuitenkin tehtävä suoritettua. Muutaman kerran
Skipper pääsi pyörimään lampaiden ympäri, ei totellut seis käskyä, oikein odotti
tilaisuutta. Malttia lisää!
Kun sitten mentiin keskustelemaan suorituksesta pääportille niin Skipper
työnsi nenänsä sähköaitaan, kauhea huuto. Tuli minun luokse hakemaan turvaa, en tehnyt
asiasta numeroa, vähän silittelin, jatkettiin juttelua ja Skipper asettui.
Hyvää oli, että seuraavan kerran, kun tultiin aitaukseen meni itse katsomaan
paikkaa, missä oli säkärin saanut. Ei siis traumoja!
Toinen kierros olikin pelkkää etäisyystreeniä ja kepin painetta. Jätin Skipperin
jonkun matkan päähän, lähestyin itse lampaita ja kutsuin. Pysäytin hyvissä
ajoin ennen lampaita, jos ei pysähtynyt niin ”pois” ja kepillä painetta. Hyvin
ottaa kepin vastaan. Lampaille pääsee vasta, kun tottelee. Jatkossa pitää olla
systemaattinen, ei hyväksyä yhtäkään karkaamista. Siinä treeniä täksi
talveksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti