Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.

Paimennuspäivä, Somero

Aussieporukalla oli varattu Somerolta paimennuskoulutusta, kouluttajana Virpi. Sai valita millä eläimillä ottaa kaksi kierrosta, valitsin ankat ja lampaat. Aloitettiin ankoilla. Yhden kerran ollaan aiemmin käyty ankoilla, viime kesänä. Silloin ankat oli liiskautuneina aidan viereen, jonka toisella puolella oli niiden koti. Nyt oli liikkuvat ankat ja päästiin ihan oikeasti kokeilemaan millaista on ankkapaimennus. Vähän aikaa piti Skipperin miettiä, että mitä noiden kanssa pitää tehdä. Kun sitten kuuli tuttuja paimennuskäskyjä niin alkoi kiinnostua eläimistä ja kerätä niitä pikkuihiljaa. Pidin Skipperin liinassa, ettei pääsisi kiertämään ankkoja ja saisin paremmat stopit. Skipperin kanssa ei tosin ole vaaraa, että kävisi kiinni ankkoihin. Oli tosi rauhallinen ja piti kivan etäisyyden, mentiin pitkät pätkät löysällä liinalla. Toisella kierroksella otettiin sitten jo pientä rataharjoitusta niin, että oli joku päämäärä mihin ankat piti ajaa. Arvaamattomampia liikkeissään kuin lampaat, mutta helpottaa, että ovat hitaampia. Aika hauskaa tämäkin ja ASCA kisoja ajatellen pitää oppia!

Lampailla harjoiteltiin pyöröaitauksesta ottamista, Virpin koira hakisi lampaat takaisin, jonka jälkeen lyhyellä hakukaarella häkitys. Lampailla veto toiselle niitylle eli lähtivät aitauksesta otettaessa kovaa vauhtia ja pitkälle! Käytiin ensin Virpin apuna viemässä ylimääräiset lampaat viereiselle niitylle, Skipper oli liinassa, saatiin vähän lampaidenlukuharjoitusta, kun piti miettiä, miltä etäisyydeltä ja mistä kulmasta ne saa kääntymään. Pyöröaitauksesta otto meni ihan kivasti, Skipper jäi hienosti aitaukseen ja tuli rauhallisesti ulos. Mutta kun käännyin laittamaan porttia kiinni S ampaisi lampaiden perään eikä Virpin koira ehtinyt lähteä stoppaamaan. S ei saanut laumaa käännettyä vaan juoksivat laitumen portille. Irrotukseen tarvittiin Virpin koira avuksi. Takaisinpäin tulessa sain hyvän kuljetuksen, tosin edelleen Skipperin pitäisi pysyä etäämmällä. Virpin neuvo tähän on koiran ehdoton pysäytys (hallinta) ja oma reippaampi kävely. Toinen kierros aloitettiin pyöröaitauksessa, mutta kun kuljetus näytti sujuvan niin siirryttiin laitumelle. Kun muistin itse kävellä reippaasti pysyi Skipperkin kauempana. Aina välillä yritti sivusta kiertämään laumaa, mutta sain estettyä. Tein suoraa pätkää ja käännöksiä. Tuntui tosi kivalta, pystyin jättämään sekä lampaat, että koiran selkäni taakse ja luottamaan, että S pitää perää 😊 Ehkä jos minä kävelen liian hitaasti Skipperille tulee tarve työntää laumaa eteenpäin eli tulla itsekin liian lähelle. Tätä täytyy miettiä ja kokeilla/treenata seuraavissa treeneissä.

Virpi oli järkännyt yllärin lopuksi. Vei minut mullikka-aitaukseen, kun olin heti aamusta ilmoittanut, että tuonne en uskaltaisi mennä! Mentiin ensin ilman koiraa. Virpi opasti, miten mullikoita pitää lähestyä ja keppiä käyttää, jotta auttaa koiran työskentelyä. Sivusta 45 asteen kulmassa ja kepillä kevyesti tökätä kaulaan. Eläimen pakoetäisyyden havainnointi tärkeää. Jos käy uhittelemaan eli olet ylittänyt pakoetäisyyden odota ja käännä vaikka koira vähän poispäin. Näin annat mullikalle tilaa ikäänkuin omaehtoisesti siirtyä kauemmas ja koirankaan ei heti tarvitse käyttää ”voimakeinoja”. Oli ne aika isoja, kun sarvet ja iso pää kääntyy kohti... Sitten piti ottaa koira mukaan. Oli S:llekin pienoinen shokki, kun tajusi, mitä kohti ollaan menossa. Tokeni tosin nopeasti ja kun taas kuuli tuttuja paimennuskäskyjä alkoikin tehdä hommia. Lähti tosi varmasti mullikoita kohti. Olisi lähtenyt kiertämään ja tuomaan meille, mutta näiden eläinten kanssa se ei ole viisasta! Virpi piti liinasta ja esti aikeet ja ohjaili Skipperiä. Jännää!

Skipperille jälkeä Iitissä

Lähdettiin porukalla ”Heidin takapihalle” Iittiin (Terhin kasvatin omistaja) asti tekemään jälkeä.  Skipperin jälki oli tehty jo valmiiksi, kun saavuimme paikalle. Maastona oli kiva kangasmetsä, osittain jäkäläistä kalliota. Jälki oli n. 400-500m pitkä, viisi keppiä. Keppimuistutuksen jälkeen lähdettiin matkaan. Lähti ensin takajäljelle, mutta korjasin ja päästiin matkaan. Eka keppi jäi, toka ja kolmas löytyivät hyvin. Neljäs oli kallion päällä, jäkälässä, näin itse kepin. S ei ilmaissut. Pysähdyin ja pyysin etsimään uudestaan. Kallion päällä Skipper harhautuu usein ja joutuu hakemaan jälkeä ja keppi jää, mitenhän näitä pitäisi harjoitella?! Onneksi viimeinen keppi löytyi taas hyvin ja sain palkattua hyvästä suorituksesta. Oli kiva nähdä miten S toimi vieraassa maastossa ja täysin vieraan tekemällä jäljellä. Lisäksi meitä peesasi kaksi henkilöä ja pikkupentu. Mutta eipä nuo kauheasti tuntunut vaikuttavan. Olen itse oppinut jo aika hyvin lukemaan Skipperiä, milloin on kepin kohdalla.

EVL3 Skipper, Sirkuskenttä

Toinen yritys EVL:ssä. Koe oli tutussa paikassa, Sirkuskentällä. Jännitin koetta viime kertaista enemmän. Kesä meni paimentaessa ja lomaillessa. Ei niinkään tokoillessa. Lisäksi Skipperillä oli just juoksut, alusta vajaa neljä viikkoa. Ollut tavallista rauhallisempi ja se näkyi kokeessakin. Kaukoja lukuunottamatta teki kuitenkin kaikki liikkeet, mutta normaalia innottomammin. Paras osa kokeessa oli ohjattu nouto, joka tähän mennessä tuottanut ongelmia. Nyt lähti todella varmasti hakemaan oikeaa kapulaa! Seuraamisen juoksuosuudessa jätätti, outoa? ollut meille kiva liike. Luoksetulossa stoppi vähän venyi, muttei paha. Vauhdit samat kaikilla osuuksilla. Metallikapulaa vähän pyöritteli ennen kuin otti suuhun. Z:ssa teki kaikki asennot ja seuraaminen tuntui hyvältä. Tunnari oli varma. Ruutu myös, mutta näytti ihan siltä, että S:ää olisi kiukuttanut, kun merkiltä ei tullutkaan palkkaa. Lähti merkiltä viiveellä ja hitaasti ruutua kohti. Kaukoissa tuli jumi, taisi osittain mennä minun piikkiin. Palkkana kehänreunalla repussa oli uutta kissanruokaa. Ja kaukot tehtiin selkä reppuun päin. Muutenkin kehässä ollessa pälyili reppua ja olisi halunnut juosta sinne. Ainakin opin, että kannattaa ensin kokeilla treeneissä uusia palkkoja ja palkkaustapoja ennen kuin tuo ne kisoihin.

Eka kehä oli suunniteltu jännästi, alkoi tunnarilla. Samasta pisteestä, mutta vastakkaiseen suuntaan hyppynouto. Ja edelleen samasta pisteestä, mutta 45astetta toiseen suuntaan kaukot. Ohjattuun noutoon sitten päästiin jo siirtymään uuteen lähetyspaikkaan. Pisteitä saatiin kasaan 220, kolmostulos. Tuomarina T. Pussinen. 

Skipper lampailla, Seutula

Kesän aikana mielessä on tarkentunut, mitä me tällä hetkellä osaamme ja mitä pitää harjoitella. Skipper osaa kerätä lampaat, tuo ne minulle ja pitää kasassa. Mutta mitä ei osata on riittävä etäisyys lampaista ja rauhallinen vauhti. Tänään oli tarkoitus jatkaa viime kuussa aloitettua etäisyys treeniä, mutta pääsimmekin heti alkajaisiksi hakemaan ja erottelemaan treenilampaat kolmeen eri aitaukseen. Haku meni yllättävän hyvin, Skipper oli rauhallinen. Ongelmia tuotti sen sijaan lampaiden pitäminen portilla sen aikaa, että minä ehdin erotella niitä. Kun Skipper tulee lähelle niin lampaat lähtee karkuun. Eli taas etäisyys! Saatiin kuitenkin tehtävä suoritettua. Muutaman kerran Skipper pääsi pyörimään lampaiden ympäri, ei totellut seis käskyä, oikein odotti tilaisuutta. Malttia lisää!

Kun sitten mentiin keskustelemaan suorituksesta pääportille niin Skipper työnsi nenänsä sähköaitaan, kauhea huuto. Tuli minun luokse hakemaan turvaa, en tehnyt asiasta numeroa, vähän silittelin, jatkettiin juttelua ja Skipper asettui. Hyvää oli, että seuraavan kerran, kun tultiin aitaukseen meni itse katsomaan paikkaa, missä oli säkärin saanut. Ei siis traumoja!

Toinen kierros olikin pelkkää etäisyystreeniä ja kepin painetta. Jätin Skipperin jonkun matkan päähän, lähestyin itse lampaita ja kutsuin. Pysäytin hyvissä ajoin ennen lampaita, jos ei pysähtynyt niin ”pois” ja kepillä painetta. Hyvin ottaa kepin vastaan. Lampaille pääsee vasta, kun tottelee. Jatkossa pitää olla systemaattinen, ei hyväksyä yhtäkään karkaamista. Siinä treeniä täksi talveksi! 

Skipper jälkeä Sipoossa

Taitaa olla melkein pari kuukautta, kun viimeksi tehtiin jälkeä. Tavattiin Pipsan kanssa samalla tutulla paikalla Sipoossa. Skipperin jälki oli n.400m, kuusi keppiä ja sai vanheta vajaan tunnin. Matkalla oli mutkia, muttei suoria kulmia. Ennen jäljelle lähtöä tehtiin keppimuistutus, Pipsa heitti keppejä maahan ja päästin Skipperin vapaaksi. Pysähtyi heti keppien kohdalla haistelemaan, mutta ei olisi heti nostanut, jollen olisi kehunut. Palkaksi cesaria. Vielä pari toistoa ja nyt ei enää tarvinnut kehua. Pipsa keräsi kepit pois, mutta muutama taisi jäädä, sillä Skipper toi niitä vielä kaksi minulle 😊

Lähetin ensin jäljelle huolimattomasti, Skipperillä oli kova kiire. Otettiin lähtö uusiksi, koira sivulle, jälki löytyi lyhyeltä janalta helposti. Skipper lähti matkaan tosi keskittyneesti, nenä hyvin maassa. Vauhti oli sopivan rauhallista. Jäljeltä löytyi viisi keppiä kuudesta. Pienen kallion reunalle tullessa Skipper kadotti jäljen, ei kiivennyt kallion päälle vaan kiersi sen sivuitse. Nenä nousi tällä kohtaa ylös. Keppi olisi ollut kallion päällä. Sitten joutui vähän aikaa hakemaan jälkeä, mutta löysi. Pitää itse muistaa pysähtyä ja odottaa, kun koira työskentelee.

Kepeillä Skipper haisteli tosi pitkään, eikö löytänyt heti vai halusiko vaan varmistaa. Pyöri ja pyöri, ei luovuttanut. Otti kepin suuhun ja toi alkuun minulle. Viimeisten keppien kohdalla nosti kepin, mutta jäi odottamaan minua. Mulle ihan riittävä ilmaisu. Nyt ainakin näytti siltä, että kepit oli tärkeitä ja palkka (cesar) kohdallaan. Tauko ei tunnu vaikuttaneen!

Tokotreenit Koirakulmassa Sipoossa

Skipperille kokeenomainen suoritus, liikkeet kahdessa erässä. Juoksun takia kisat siirtyi, mutta kiva silti nähdä millä mallilla ollaan. Kesällä treenaaminen ollut aika satunnaista, että parempi näin!

Seuraamisessa kiva paikka ja kontakti, välillä vähän aivastutti ja jäin odottamaan. Z:ssa istui seisomisen, kävin korjaamassa, seuraaminen oli huonompaa, jäi katsomaan mitä vieressä olevalla tallilla puuhattiin. Luoksetulossa seisominen voisi olla nopeampi, maahanmenossa tarvittiin tuplakäsky, tasainen hyvä vauhti. Mieti äänenpainoa deck sanassa. Ruudussa hyvä merkki ja ruutuun meno, kutsuttaessa juoksi mun ohi oikealta puolelta, oho! Sitten tauko ja palkka. Ohjattu epäonnistui, piti hakea vasen, lähtikin oikealle ja kohti ruutua. Otettiin uudestaan autettuna. Hyppynouto hyvä. Tunnari samoin. Kauko-ohjauksessa tarvittiin pari tuplakäskyä, seiso-istu vähän eteen, muuten ihan hyvä tekniikka. Kokonaisuutena jaksoi hyvin ilman palkkaa, ei välittänyt korjaamisista!

Sitten tehtiin ohjattua, molempia puolia ja saatiin onnistuneita suorituksia. Ei suostu katsomaan liikkuria, kun vie kapuloita. Vilkaisee aina merkiltä lähtiessä keskikapulaa, mutta tietää, ettei sinne saa mennä.

Skipperillä oli tauko, kun Alice kävi kentällä. Tauon jälkeen otettiin paikkamakuun aloituksia ja lopetuksia ihan kuin rivissä olisi ollut muita koiria. Kuunteli hyvin vain minun käskyjä. Sitten vielä muutama ohjattu. Istumisen nopeampaan nousuun voisi ottaa käsikosketus treenin. Ja tälle jonkun käskysanan. 

Alicen kanssa otettiin ensin ohjattu, oikea puoli,  jossa myös ruutu. Ei haitannut, tosi hyvä. Sitten kuuntelutreeniä/hauskaa.

Luoksetulon yhteydessä tunnari, Alice oli jo lähdössä omalle, mutta tajusi viime hetkellä, että olikin maahan käsky! Luoksetulosta heti tunnareille, muisti kapulat ja lähti hyvin hakemaan.

Sitten ohjatun aloitus, mutta tehtiinkin Z ja hypyn aloitus ja lähdettiinkin seuraamaan. Hauskaa, hyvin kuunteli!