EVL1 Skipper, Porvoo

Kolmas yritys evl:ssä! Ohjattu nouto ei ole vieläkään varma, mutta päätin mennä kokeilemaan! Kyytiin hyppäsi myös Pia Ruun kanssa, kiva kun lähtivät seuraksi, myös Skipperille!

Evl aloitti koepäivän, kisaajia oli 11, meidän numero 7. Oltiin toisessa paikallaoloryhmässä. Kumma kyllä, miten aina saa jännityksen aikaiseksi, vaikka Skipper on (ainakin vielä) ollut varma paikallaoloissa. Nytkin sekä istuminen, että makuu menivät hyvin. Makuulta ylösnousuun tarvittiin tuplakäsky, josta pisteiden vähennys (8). ”Op” ei vielä toimi näköjään kisatilanteessa, täytyy myös miettiä katsekontaktia...

Odottavan aika on pitkä... Mentiin Skipperin kanssa kehän reunalle sisääntulon kohdalle hyvissä ajoin. Ensimmäiset liikkeet, tunnari, hyppynouto ja kaukot tehtiin ihan sisääntulon vieressä ja yhdistetyn sihteerin/ilmoteltan/puffan edessä. Puffassa paistettiin makkaraa! Alice ei viime kesänä kyennyt tekemään kaukoja makkaragrilli selän takana. Nyt tunnari ja kaukot tehtiin niin, että häiriö jäi vasemmalle sivulle. Skipper oli hyvällä mielellä eikä tuntunut ottavan häiriötä. Sain seurautettua kehään ja aloituspaikalle, siinä tosin vähän vilkuili teltalle. Tunnari oli varma, ei haistellut riviä kuin omalle asti. Hyppynoudossa metalli ei edelleenkään ole lemppari, mutta ihan hyvin toi. Kaukot alkoi istumisella, tätä harjoiteltu. Teki kaikki vaihdot, ei tuplakäskyjä!

Sitten tuli eka siirtymä, ruudulle. Nyt oli aikaa kehua ja kannustaa enemmän. Minäkin rentouduin, kun sain Skipperin hyppäämään vasten ja vastaamaan kehuihin. Merkki hyvä, ruutuun vähän himmasi, mutta hyvä paikka. Näytin aika pitkään kädellä, varmistin. Siitä Z:lle. Eka merkki oli ihan kehän reunassa, melkein tippui itse kehästä, kun kiersi merkkiä. Skipper teki asennot hyvin. Ja sitten ohjattu, aloitus oli melkein Z:n lopetuksesta, joten hirveästi ei päässyt virittämään. Ehdinköhän edes sanoa, merkki ja tuo. Saatiin oikea puoli eli teltalle päin. Skipper lähti ok merkille, mutta jäi sinne poikittain, vasen tai oikea käsky ei mitenkään toimisi. Sanoin vain tuo. Lähti hakemaan oikeaa kapulaa, pysähtyi kapulalle, haisteli, heitti ympäri ja lähti kohti keskimmäistä. Sain pysäytettyä ja ohjattua uudestaan oikealle kapulalle, onneksi toimi, eikä ollut virheestä moksiskaan. 

Seuraaminen tuntui hyvältä, ei mitään jäämisiä juoksuosuudessa. Perusasennot mielestäni hyvät. Seuraaminen loppui luoksetulon alkuun. Nyt oli jo niin hyvä fiilis, että ei haittaisi vaikka tekisi läpijuoksun. Teki stopit, seiso vähän venyi, suoritti kuitenkin. Pisteitä saatiin 280 ja kun vielä sijoituttiin (3.) niin todella hieno päivä! Oliskohan myös kisamaskotti Ruulla ollut vaikutusta 😊 Tuomari Hannele Pörsti.

Seutulaan paimentamaan

Illan teemana oli etäisyys! Jätin Skipperin muutaman kymmenen metrin päähän, itse lampaille, kutsuin "siitä", seis ja pois. Pysähtyi hyvin ja pois käskykin on opittu. Tein näitä pari. Toimivammalta tuntui, kun en pyytänyt heti pois vaan sai jatkaa kuljettamista, jos oli oikean etäisyyden päässä. Sai heti palkan eli kuljetuksen oikeasta pysähtymisestä. 

Kuljetusmatkaa pidentäessä tuli taas lähemmäs. Liikkui tosin rauhallisesti. Käännöksissä ja suunnanmuutoksissa tulee vähän liikaa vauhtia, kun pääsee hakukaarelle. Niihinkin pitää alkaa treenata malttia!

Jälkitreenit Sipoossa

Arki-iltojen jälkitreenit alkaa käydä vähiin. Vielä kuitenkin ehdittiin. Pipsa tallasi Skipperille n. 400 m jäljen, taisi olla kuusi keppiä. Maasto oli kivaa, ei mitään ryteikköä, mutta vaihtelevasti sammalta, pitkää heinää, puunrunkoja ym. Jäljellä ei tällä kertaa ollut suoria kulmia, mutta mutkia kyllä. 

Aluksi taas keppimuistutus autoilla. Sitten janalta jäljelle. Janatyöskentely on meillä vielä vähän hakusessa. Skipper lähti takajäljelle ja oli vahvasti sitä mieltä, että sinne pitää päästä. Aikansa yritettyään palasi minun luokse ja lähti ilman apuja oikeaan suuntaan. Seuraava treeni voisi olla pelkkää janaharjoittelua. Kepit löytyi kaikki, niillä on nyt selvästi merkitystä! Vieressä oli ampumarata, jossa ammuttiin koko jäljestyksen ajan. Ei vaikutusta Skipperin työskentelyyn.

Paimennuspäivä, Somero

Aussieporukalla oli varattu Somerolta paimennuskoulutusta, kouluttajana Virpi. Sai valita millä eläimillä ottaa kaksi kierrosta, valitsin ankat ja lampaat. Aloitettiin ankoilla. Yhden kerran ollaan aiemmin käyty ankoilla, viime kesänä. Silloin ankat oli liiskautuneina aidan viereen, jonka toisella puolella oli niiden koti. Nyt oli liikkuvat ankat ja päästiin ihan oikeasti kokeilemaan millaista on ankkapaimennus. Vähän aikaa piti Skipperin miettiä, että mitä noiden kanssa pitää tehdä. Kun sitten kuuli tuttuja paimennuskäskyjä niin alkoi kiinnostua eläimistä ja kerätä niitä pikkuihiljaa. Pidin Skipperin liinassa, ettei pääsisi kiertämään ankkoja ja saisin paremmat stopit. Skipperin kanssa ei tosin ole vaaraa, että kävisi kiinni ankkoihin. Oli tosi rauhallinen ja piti kivan etäisyyden, mentiin pitkät pätkät löysällä liinalla. Toisella kierroksella otettiin sitten jo pientä rataharjoitusta niin, että oli joku päämäärä mihin ankat piti ajaa. Arvaamattomampia liikkeissään kuin lampaat, mutta helpottaa, että ovat hitaampia. Aika hauskaa tämäkin ja ASCA kisoja ajatellen pitää oppia!

Lampailla harjoiteltiin pyöröaitauksesta ottamista, Virpin koira hakisi lampaat takaisin, jonka jälkeen lyhyellä hakukaarella häkitys. Lampailla veto toiselle niitylle eli lähtivät aitauksesta otettaessa kovaa vauhtia ja pitkälle! Käytiin ensin Virpin apuna viemässä ylimääräiset lampaat viereiselle niitylle, Skipper oli liinassa, saatiin vähän lampaidenlukuharjoitusta, kun piti miettiä, miltä etäisyydeltä ja mistä kulmasta ne saa kääntymään. Pyöröaitauksesta otto meni ihan kivasti, Skipper jäi hienosti aitaukseen ja tuli rauhallisesti ulos. Mutta kun käännyin laittamaan porttia kiinni S ampaisi lampaiden perään eikä Virpin koira ehtinyt lähteä stoppaamaan. S ei saanut laumaa käännettyä vaan juoksivat laitumen portille. Irrotukseen tarvittiin Virpin koira avuksi. Takaisinpäin tulessa sain hyvän kuljetuksen, tosin edelleen Skipperin pitäisi pysyä etäämmällä. Virpin neuvo tähän on koiran ehdoton pysäytys (hallinta) ja oma reippaampi kävely. Toinen kierros aloitettiin pyöröaitauksessa, mutta kun kuljetus näytti sujuvan niin siirryttiin laitumelle. Kun muistin itse kävellä reippaasti pysyi Skipperkin kauempana. Aina välillä yritti sivusta kiertämään laumaa, mutta sain estettyä. Tein suoraa pätkää ja käännöksiä. Tuntui tosi kivalta, pystyin jättämään sekä lampaat, että koiran selkäni taakse ja luottamaan, että S pitää perää 😊 Ehkä jos minä kävelen liian hitaasti Skipperille tulee tarve työntää laumaa eteenpäin eli tulla itsekin liian lähelle. Tätä täytyy miettiä ja kokeilla/treenata seuraavissa treeneissä.

Virpi oli järkännyt yllärin lopuksi. Vei minut mullikka-aitaukseen, kun olin heti aamusta ilmoittanut, että tuonne en uskaltaisi mennä! Mentiin ensin ilman koiraa. Virpi opasti, miten mullikoita pitää lähestyä ja keppiä käyttää, jotta auttaa koiran työskentelyä. Sivusta 45 asteen kulmassa ja kepillä kevyesti tökätä kaulaan. Eläimen pakoetäisyyden havainnointi tärkeää. Jos käy uhittelemaan eli olet ylittänyt pakoetäisyyden odota ja käännä vaikka koira vähän poispäin. Näin annat mullikalle tilaa ikäänkuin omaehtoisesti siirtyä kauemmas ja koirankaan ei heti tarvitse käyttää ”voimakeinoja”. Oli ne aika isoja, kun sarvet ja iso pää kääntyy kohti... Sitten piti ottaa koira mukaan. Oli S:llekin pienoinen shokki, kun tajusi, mitä kohti ollaan menossa. Tokeni tosin nopeasti ja kun taas kuuli tuttuja paimennuskäskyjä alkoikin tehdä hommia. Lähti tosi varmasti mullikoita kohti. Olisi lähtenyt kiertämään ja tuomaan meille, mutta näiden eläinten kanssa se ei ole viisasta! Virpi piti liinasta ja esti aikeet ja ohjaili Skipperiä. Jännää!

Skipperille jälkeä Iitissä

Lähdettiin porukalla ”Heidin takapihalle” Iittiin (Terhin kasvatin omistaja) asti tekemään jälkeä.  Skipperin jälki oli tehty jo valmiiksi, kun saavuimme paikalle. Maastona oli kiva kangasmetsä, osittain jäkäläistä kalliota. Jälki oli n. 400-500m pitkä, viisi keppiä. Keppimuistutuksen jälkeen lähdettiin matkaan. Lähti ensin takajäljelle, mutta korjasin ja päästiin matkaan. Eka keppi jäi, toka ja kolmas löytyivät hyvin. Neljäs oli kallion päällä, jäkälässä, näin itse kepin. S ei ilmaissut. Pysähdyin ja pyysin etsimään uudestaan. Kallion päällä Skipper harhautuu usein ja joutuu hakemaan jälkeä ja keppi jää, mitenhän näitä pitäisi harjoitella?! Onneksi viimeinen keppi löytyi taas hyvin ja sain palkattua hyvästä suorituksesta. Oli kiva nähdä miten S toimi vieraassa maastossa ja täysin vieraan tekemällä jäljellä. Lisäksi meitä peesasi kaksi henkilöä ja pikkupentu. Mutta eipä nuo kauheasti tuntunut vaikuttavan. Olen itse oppinut jo aika hyvin lukemaan Skipperiä, milloin on kepin kohdalla.

EVL3 Skipper, Sirkuskenttä

Toinen yritys EVL:ssä. Koe oli tutussa paikassa, Sirkuskentällä. Jännitin koetta viime kertaista enemmän. Kesä meni paimentaessa ja lomaillessa. Ei niinkään tokoillessa. Lisäksi Skipperillä oli just juoksut, alusta vajaa neljä viikkoa. Ollut tavallista rauhallisempi ja se näkyi kokeessakin. Kaukoja lukuunottamatta teki kuitenkin kaikki liikkeet, mutta normaalia innottomammin. Paras osa kokeessa oli ohjattu nouto, joka tähän mennessä tuottanut ongelmia. Nyt lähti todella varmasti hakemaan oikeaa kapulaa! Seuraamisen juoksuosuudessa jätätti, outoa? ollut meille kiva liike. Luoksetulossa stoppi vähän venyi, muttei paha. Vauhdit samat kaikilla osuuksilla. Metallikapulaa vähän pyöritteli ennen kuin otti suuhun. Z:ssa teki kaikki asennot ja seuraaminen tuntui hyvältä. Tunnari oli varma. Ruutu myös, mutta näytti ihan siltä, että S:ää olisi kiukuttanut, kun merkiltä ei tullutkaan palkkaa. Lähti merkiltä viiveellä ja hitaasti ruutua kohti. Kaukoissa tuli jumi, taisi osittain mennä minun piikkiin. Palkkana kehänreunalla repussa oli uutta kissanruokaa. Ja kaukot tehtiin selkä reppuun päin. Muutenkin kehässä ollessa pälyili reppua ja olisi halunnut juosta sinne. Ainakin opin, että kannattaa ensin kokeilla treeneissä uusia palkkoja ja palkkaustapoja ennen kuin tuo ne kisoihin.

Eka kehä oli suunniteltu jännästi, alkoi tunnarilla. Samasta pisteestä, mutta vastakkaiseen suuntaan hyppynouto. Ja edelleen samasta pisteestä, mutta 45astetta toiseen suuntaan kaukot. Ohjattuun noutoon sitten päästiin jo siirtymään uuteen lähetyspaikkaan. Pisteitä saatiin kasaan 220, kolmostulos. Tuomarina T. Pussinen. 

Skipper lampailla, Seutula

Kesän aikana mielessä on tarkentunut, mitä me tällä hetkellä osaamme ja mitä pitää harjoitella. Skipper osaa kerätä lampaat, tuo ne minulle ja pitää kasassa. Mutta mitä ei osata on riittävä etäisyys lampaista ja rauhallinen vauhti. Tänään oli tarkoitus jatkaa viime kuussa aloitettua etäisyys treeniä, mutta pääsimmekin heti alkajaisiksi hakemaan ja erottelemaan treenilampaat kolmeen eri aitaukseen. Haku meni yllättävän hyvin, Skipper oli rauhallinen. Ongelmia tuotti sen sijaan lampaiden pitäminen portilla sen aikaa, että minä ehdin erotella niitä. Kun Skipper tulee lähelle niin lampaat lähtee karkuun. Eli taas etäisyys! Saatiin kuitenkin tehtävä suoritettua. Muutaman kerran Skipper pääsi pyörimään lampaiden ympäri, ei totellut seis käskyä, oikein odotti tilaisuutta. Malttia lisää!

Kun sitten mentiin keskustelemaan suorituksesta pääportille niin Skipper työnsi nenänsä sähköaitaan, kauhea huuto. Tuli minun luokse hakemaan turvaa, en tehnyt asiasta numeroa, vähän silittelin, jatkettiin juttelua ja Skipper asettui. Hyvää oli, että seuraavan kerran, kun tultiin aitaukseen meni itse katsomaan paikkaa, missä oli säkärin saanut. Ei siis traumoja!

Toinen kierros olikin pelkkää etäisyystreeniä ja kepin painetta. Jätin Skipperin jonkun matkan päähän, lähestyin itse lampaita ja kutsuin. Pysäytin hyvissä ajoin ennen lampaita, jos ei pysähtynyt niin ”pois” ja kepillä painetta. Hyvin ottaa kepin vastaan. Lampaille pääsee vasta, kun tottelee. Jatkossa pitää olla systemaattinen, ei hyväksyä yhtäkään karkaamista. Siinä treeniä täksi talveksi!